Torstaina ohjelma jatkui klo 9. Aamupäivällä vilkkaimmat keskustelut käytiin tieteen kielestä. Työpaperi käsitteli sitä, miten computer science muuttui englanninkieliseksi 1960-luvun ja 1970-luvun aikana. Kysymys on monimutkainen: oliko niin, että uusi tieteenala saattoi nopeammin omaksua uusia käytäntöjä, kun samaan aikaan etabloituneissa tieteissä noudatettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa vakiintuneita käytäntöjä. Esimerkiksi historioitsijoiden maailmankongresseissa on 1900-luvun alusta lähtien hyväksytty vain kolme kieltä, englanti, ranska ja espanja. Telekommunikaation tutkijat puolestaan omaksuivat jo 1800-luvulla ranskan kielen tärkeäksi kommunikaation välineeksi, ja sillä oli sijansa vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Monissa maissa saksan asema tieteen kielenä kärsi tappion toisen maailmansodan tuloksena. Laajempaan kulttuuriseen muutokseen yhtyi sukupolvien välinen kuilu: uudet tutkijat oppivat englannin kielen. Teema herätti intohimoja myös ajankohtaisuutensa takia: tällä hetkellä paineet englanninkieliseen julkaisemiseen ovat kovemmat kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti