Keskiviikon ohjelma alkaa vasta klo 14 Boerhaave-museossa, joten muutama tunti jää aikaa katsastaa ympärille. Matka keskustaan kestää kävellen 40 minuuttia, tai kestäisi, jos osaisi valita reitin oikein. Polkypyöriä on paljon, mutta välillä tuntuu, että jalankulkija on lainsuojaton. Suunnistan kaupunginmuseoon, joka on vanhassa 1600-luvun vaatekutomossa nimeltä De Lakenhal. Museon ensimmäisestä kerroksesta löytyy pieni mutta hieno kuvakokoelma, pääasiassa leidenilaisten taiteilijoiden teoksia 1500-luvulta 1900-luvulle. Rembrandt syntyi Leidenissä vuonna 1606, ja talossa on kaksi hänen varhaisteostaan, toinen antiikkiin viittaava historiamaalaus, toinen pieni kuva silmälasikauppiaasta. Mutta eniten mieleen jäävät Aerten van Leydenin (1498–1564) Viimeinen tuomio (Laatste oordel, kuva ohessa) ja muut helvetinnäkymät. Esillä on myös Lucas van Leydenin triptyykki, jonka taivaallinen puoli on hempeä ja pimeän puolen rikinkatkuinen syöveri käsinkosketeltava.Muutama muukin kuva jää mieleen. Museon ensimmäisiä maalauksia on Cornelis Corneliszin Saatana harhauttaa pyhiinvaeltajaa (Pelgrim door satan misleid, n. 1530), jossa sielunvihollinen on naamioitunut pyhiinvaeltajaksi ja viittoilee Pyhän Jaakon haudalle Santiago da Compostelaan tarpovaa, pahaa-aavistamatonta matkailijaa väärään suuntaan. Naamio on loistava, mutta epämääräiset, puumaiset jalat paljastavat Saatanan katsojalle. Voi jalankulkijaparkaa!
Kiirehdin vielä muinaismuistoja katsomaan: Rijksmuseum van Oudheden sisältää erinomaisen antiikin Egyptin osaston, mutta myös hienon kokoelman kreikkalaista, roomalaista ja Alankomaiden roomalaisaikaa kuvaavaa esineistöä.
Päivä jatkuu Museum Boerhaavessa, joka on tiedemuseo. Esitelmien jälkeen saamme opastetun kierroksen, jossa painottuvat hollantilaiset tieteelliset instrumentit, kvandranteista heliosentreihin, varhaisista mikroskoopeista pyrometreihin. Museossa on parhaillaan Newton-näyttely, josta jää päällimmäiseksi vaikutelmaksi se, että nimenomaan hollantilaiset tutkijat popularisoivat ja testasivat Newtonin teesejä, joita vain harvat tunsivat Philosophiae Naturalis Principia Mathematican ilmestymisen jälkeen.
Kaikesta tästä huolimatta mieleen jäävät viimeisen osaston lääketieteelliset laitteet: 1940-luvun hengityskone, rautakeuhko, on pelottava ilmestys, samoin pyykkirumpua muistuttava keinomunuainen. Häthähdyttävin kaikista on aivojen viipaloija – tällaistakin konetta on pitänyt valmistaa sarjatuotantona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti