Chaplinin poika (The Kid, 1921) on hiljattain ilmestynyt teräväpiirtona, mutta kovin hyvää kuvaa levy ei anna Chaplinin tuotannon uudelleenjulkaisuprojektista, tai sitten käytettävissä ei vain ole ollut riittävän laadukasta kopiota. Mutta vaikuttavaa katsottavaa elokuva on silti. Lisämateriaalina ovat lisäksi ne otokset, jotka Chaplin poisti elokuvasta vuonna 1971. Vasta nyt oikeastaan jäin miettimään, kuinka paljon Chaplin lopulta vaikutti oman tuotantonsa ilmeeseen myöhemmin, paitsi säveltämällä musiikkia myös hiomalla elokuviaan ohjauksellisessa mielessä. Chaplinin poikaan tehdyt tarkistukset ovat lopputuloksen kannalta olennaisia. Alkuperäisessä 20-luvun kopiossa pojan vanhempien tarina täydentyy siinä mielessä, että äidin (Edna Purviance) rinnalle asettuu vahvemmin myös isä (Carl Miller). Vuoden 1971 kopiossa nähdään kyllä rakastajansa hylkäämä äiti, joka luopuu lapsestaan, mutta 1920-luvun kopiossa isä palaa uudelleen näkyviin elokuvan keskivaiheilla. Kun äiti pääsee elämän syrjään kiinni ja tekee läpimurron oopperalavalla, isästä tulee arvostettu taiteilija. Rakastavaisten tiet yhtyvät, ja he päättävät yhdessä löytää lapsensa. Vuoden 1971 kopiossa katsoja jää siihen uskoon, että äiti jatkaa elämäänsä yksinhuoltajana. Epäilemättä ratkaisu onkin ollut taiteellisessa mielessä oikea: avioliittoinstituution pyhyyttä kuvaava jakso on ehkä ollut välttämätöntä vuonna 1921, jo pelkästään siitä syystä, että Chaplin itse oli samaan aikaan eroamassa, mutta se ei ole itse teeman, kulkurin ja pohjan suhteen, kannalta välttämätöntä. Kaiken kaikkiaan vuoden 1971 versio on napakampi ja liikuttavampikin kuin vuoden 1921 versio. Mutta se tosiasia tietenkin jää, ettei vuoden 1971 kopio ole identtinen alkuperäisen kanssa, ja tuntuu, että Chaplinin arvioinnissa pitäisi mennä aikalaislähteiden äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti