Viimeinen workshop-päivä alkaa. Aiheet tuntuvat vieraammilta kuin aiempina päivinä, mutta toisaalta - vieraan kuunteleminen on opettavaisempaa kuin tutun. Usean esitelmän teemana on ALGOL, ohjelmointikieli, jota varsinkin amsterdamilaiset kehittäjät pitivät universaalina. Väistämättä jää pohtimaan kytkentää sodanjälkeiseen pyrkimykseen katsoa yli rajojen. Ei ihme, että aikalaiset kutsuivatkin sitä ”ohjelmoinnin esperantoksi”. Oma kiinnostavuutensa on siinä, miten matemaatikot näkevät ohjelmointikielen ”eleganttina” ja ”kauniina” ja miten oikeastaan ajatus universaaliudesta ohjaa näkemystä kauneudesta. Tuntuu, että tätä käsitystä pitäisi purkaa pidemmälle. Millaiset tieteen sisäiset näkemykset ja arvostukset oikeastaan ohjaavat sitä tutkimusta, joka muuttaa yhteiskuntaa?Päivä jatkuu suunnittelusessiolla ja viimeisellä keynotella. Illaksi hankin oopperalipun Amsterdamiin: Verdin Sisilialainen vesper.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti