Taas tapaamme Suomisen perheen (1959)

Suomen Filmiteollisuus oli tuottanut vuosina 1941–1945 viisi Suomisen perheen vaiheita käsittelevää näytelmäelokuvaa, jotka olivat nimimerkki Tuttu Pariston, eli Seere Salmisen ja Elsa Soinin, käsikirjoittamia. Pohjana oli vuonna 1938 aloittanut radiosarja, jota oli kuultu myös SF:n elokuvasarjan päätyttyä. Kerrotaan, että tuottaja Toivo Särkkä sai vuonna 1958 vihiä siitä, että Yleisradio oli lopettamassa pitkäaikaisen kuunnelmasarjansa. Näin kävikin, ja Särkkä oivalsi tilaisuuden koittaneen vielä yhdelle Suomis-elokuvalle. Elsa Soini oli kuollut vuonna 1952, mutta Särkkä tilasi käsikirjoituksen Seere Salmiselta, ja niin tuotanto käynnistyi. Elokuva Taas tapaamme Suomisen perheen kuvattiin kesällä 1959: tapahtumapaikkana oli Suomisten kesäasunto, jonka läheisyydessä Olli oli nyt vt. nimismiehenä.

Taas tapaamme Suomisen perheen valmistui tilanteessa, jossa Toivo Särkkä ei voinut vielä aavistaa, että jonakin kauniina päivänä Suomis-elokuvia voitaisiin myydä dvd-bokseina ja katsoa peräjälkeen. Televisio oli vuonna 1959 toki jo rantautunut Suomeen, ja vanhoja Suomis-elokuviakin oli nähty kuvaruudussa vuonna 1958. Jäin miettimään, miten aikalaiset oikeastaan muistivat perheen vaiheet, erityisesti siksi, että viimeisessä elokuvaversiossa on niin paljon muuttunut aiempaan nähden. Ehkäpä Särkällä oli syytä olettaa, etteivät katsojat kaikkea muistaisikaan. Kuolema oli korjannut Yrjö Tuomisen tapaan Hugo Hytösen, ja nyt vaaria sai esittää Arvo Lehesmaa, jonka luomus on aika karikatyyrimäinen. Veteraaneista mukana on mummia esittänyt Eine Laine, joka tässä elokuvassa puhuu jostakin syystä suomenruotsalaisittain murtaen, mitä hän ei tehnyt 1940-luvun elokuvissa. Kaiken lisäksi viimeinen Suomis-elokuva ei oikein istu kronologialtaan aiempiin: elokuvasarjan alussa nähdyt kaksoset olisivat olleet vuonna 1959 jo 19-vuotiaita, mutta elokuvaan haluttiin lapsia, ja niin Mattia ja Marjaa nuorennettiin viisi vuotta. Samalla rooleihin otettiin uudet näyttelijät. Olli ja Pipsa, Lasse Pöysti ja Maire Suvanto, taas olivat ikääntyneet oikeassa tahdissa, niin kuin olettaa sopii.

Taas tapaamme Suomisen perheen on taattua Suomisen perhettä siinä mielessä, että pannu on kuumana elokuvan alusta loppuun, ja siitä pitää huolen kotiapulainen Hilda (Siiri Angerkoski), perheen sielu, joka tarjoaa kahvit useamman kerran puolitoistatuntisen elokuvan aikana. Itse tarina kiertyy rikoksen ympärille, sillä Kesärannan uuden naapurin johtaja Lokan (Matti Aulos) poika Aarne (Matti Oravisto) poikkeaa kaidalta polulta saadakseen itselleen maa-alueen, jossa on uraania! Muutamia herkullisia roolisuorituksia elokuva sisältää. Mieleen jää erityisesti sairauksissaan piehtaroiva, kangasalalainen Iida (Aili Tikka) ja käräjäsalissa nuohoojaa syyttävä kutoja Nyyttinen (Rakel Laakso). Kuten niin monessa muussakin 1950-luvun elokuvassa, mukana on iskelmäkohtaus. Seija Lampilan taustayhtyeessä vilahtaa legendaarinen suomalainen basisti Mauno Maunola, joka tuli 1960-luvulla tutuksi Levyraadin vakiojäsenenä.