Suomisen Olli yllättää (1945)

Suomisen Olli yllättää (1945) on Suomisen perheen edesottamuksia käsittelevistä elokuvista vakavin ja kivuliain. Tämä oli varmaankin ensimmäisiä sodanjälkeisiä elokuvia, joissa käsiteltiin rintamalta palaavien miesten vaikeuksia sopeutua rauhan aikaan. Elokuvan alussa Olli (Lasse Pöysti) ja Eka (Kalevi Hartti) palaavat rintamalta: koulu on jäänyt kesken, ja kaverukset yrittävät päästä kiinni elämään. Aluksi tunnelma on kepeä, mutta vähitellen Ollin hermostuneisuus alkaa korostua. Alkoholia kuluu reippaasti, ja jakso, jossa kaverukset ovat rintamatoveri Paulin eli Pollen (Ekke Hämäläinen) kotipirskeissä, on estottomin juopottelukohtaus, mitä muistan 1940-luvun kotimaisessa elokuvassa nähneeni. Ennen pitkää nuoret ajautuvat tietämättään avustamaan keinottelijoita rikollisissa puuhissa. Olli on jo itsemurhan partaalla, kun tilanne muuttuu. Elokuvan hämmästyttävimpitä jaksoja on kohtaus, jossa isä Väinö (Yrjö Tuominen) osoittaa pommitusten tärvelemää taloa ja vertaa sitä ihmiseen: sota jättää vaurioita, mutta ne voidaan korjata.

Suomisen Olli yllättää -elokuva on yllätyksellinen paitsi Ollin alennustilan myös hänen nopean toipumisensa tähden. Jo alusta lähtien on selvää, että Ollilla on suora ja välitön suhde Ekan sisareen Lauraan (Sirkka Osmala), joka on kunnollisuuden perikuva. Laura ennakoi elokuvan positiivista lopetusta. Hyvin paljon elokuvan tapahtumista sijoittuu kouluun, jossa on toisaalta nuorten hätää ymmärtäviä opettajia, kuten historian lehtori (Jalmari Rinne) ja rehtori (Topo Leistelä), toisaalta myös heidän täydellisiä vastakohtiaan, kuten matematiikan opettaja Kaisla (Eino Kaipainen). Ankarasta aloituksesta huolimatta koululaitoksen kuva kääntyy lopussa kannustavaksi, ja ylioppilasjuhlissa rehtori korostaa erityisesti sitä, miten sodan käyneillä nuorilla on erityiset edellytykset toimia isänmaan hyväksi rauhan aikana.

Suomisen Olli yllättää oli Orvo Saarikiven neljäs Suomis-ohjaus. Se jäi hänen viimeisekseen, mutta pitkän tauon jälkeen Toivo Särkkä palautti perheen vielä hetkeksi valkokankaalle vuonna 1959 elokuvalla Taas tapaamme Suomisen perheen. Suomisten elokuvallinen tarina jäi kuuden elokuvan mittaiseksi, mutta samaan aikaan perheen vaiheet jatkuivat radiokuunnelmina. Suomisen perhettä tehtiin vuosina 1938–1958 yhteensä 400 jaksoa. Elokuvassa Suomisen Olli yllättää kannattaa kiinnittää huomiota Yrjö Tuomisen esittämään isään, sillä tässä hän oli parhaimmillaan. Tuominen kuoli vuotta myöhemmin, lokakuussa 1946, ja siunaustilaisuus radioitiin suorana. Seuraavana päivänä kuultiin Suomisen perheessä jakso ”Kun isä on poissa”. Väinö Suominen ja Yrjö Tuominen olivat molemmat menehtyneet. Jaksosta on kuunneltavissa näyte Ylen Elävässä arkistossa.