Suurkaupunki (Mahānagar, 1963)

Intian merkittävimpiin elokuvantekijöihin kuuluneen Satyajit Rayn (1921–1992) draama Suurkaupunki (Mahānagar, 1963) on hänen keskeisiä teoksiaan. Suomessa se on nähty televisiossa MTV:n esittämänä vuonna 1972. Nyt elokuvasta on saatavana erinomainen bluray, joka on julkaistu sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa. Rayn ura oli käynnistynyt maineikkaalla Apu-trilogialla, jonka viimeisen osan alussa Apun maailma (Apur sansar, 1959) päähenkilö elää Kalkutassa köyhissä olosuhteissa. Suurkaupungissa Ray palasi kuvaamaan synnyinkaupunkiaan ja, kuten elokuvan nimikin osoittaa, modernisoituva kaupunki oli tapahtumien kehyksenä. Kaupunkilaisen keskiluokan elämää kuvaavassa tarinassa kaupunki ei tosin näyttäydy erityisen voimakkaana modernisaation kehtona. Ray kuvaa hyvin vähän teknologista muutosta, mutta elokuvan ensimmäinen ja viimeinen kuva antavat vihjeen siitä, ettei hän näe muutosta erityisen ihanteellisena. Alkutekstien aikana seurataan vain raitiovaunun johdinta, ja viimeisessä kuvassa kamera zoomaa kohti katuvalaisinta, jonka lampuista yksi on enää ehkä.

Nimestään huolimatta Suurkaupunki ei herkuttele kaupunkinäkymillä, kuten ehkä voisi olettaa. Siellä täällä on välähdyksiä kalkuttalaisesta katuelämästä, mutta enimmäkseen elokuva sijoittuu perhepiiriin, Arati Mazumdarin (Madhabi Mukherjee) ja hänen aviomiehensä Subratan (Anil Chatterjee) ahtaaseen kotiin. Saman katon alla asuvat lisäksi lapset ja isovanhemmat. Perhe elää jatkuvassa rahapulassa, sillä Subratan tulot pankkivirasta eivät riitä kaikkien kulujen kattamiseen. Elokuvan alku on tilan käytön näkökulmasta loistava, ja nautintoa lisää se rauhallisuus, jolla Ray kerrontaansa rakentaa. Elokuva avautuu ulkomaailmaan siinä kohtaa, kun Arati, tarinan päähenkilö, päättää hakea työpaikkaa itselleen. Aluksi Subrata päästää vaimonsa työelämään vain kuudeksi kuukaudeksi, jotta mies ehtisi hankkia itselleen iltatyön.

Suurkaupunki käynnistyy toden teolla sillä hetkellä, kun Arati astuu ulkomaailmaan. Hän menestyy erinomaisesti ja etenee nopeasti. Juuri sillä hetkellä, kun Arati on eroamassa, Subratan työnantaja menee konkurssiin, ja yhtäkkiä Arati onkin perheen elättäjä. Kuten arvata saattaa, Subrata kokee tilanteen kestämättömänä. Samaan isoisäkin valittaa, ettei poika enää huolehti perheestään. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen kertoa tarinasta enempää, mutta loppu on yllätyksellinen ja vapauttava. Suurkaupunki, Kalkutta, joka on tähän asti väikkynyt taustalla pikemminkin epätoivoisena köyhyyden tyyssijana, näyttäytyykin Aratille ja Subratalle uudenlaisten mahdollisuuksien paikkana. Suurkaupunki on kauniisti kerrottu ja lisäksi erinomaisesti kuvattu teos. Jäin miettimään lopuksi sitä, millaisia merkityksiä Ray liittää koloniaaliseen perintöön. Arati ystävystyy intialais-englantilaisen tytön Edithin (Vicky Redwood) kanssa. Työnantaja haluaa selvästi savustaa Edithin ulos firmastaan, mutta tätä ei Arati voi kestää. Ainakin minulla kesti kauan oivaltaa, että elokuva ei sijoitu valmistumisajankohtaansa, vuoteen 1963. Todennäköisesti aikalaisyleisö osasi paremmin sijoittaa elokuvan sodanjälkeiseen tasa-arvokeskusteluun. Tarinan tapahtuma-aikaa ei missään kerrota, mutta Subratan työpaikalla on seinällä vuoden 1953 kalenteri, joten elokuva sijoittuisi sen perusteella kymmenen vuoden päähän. Tämä selittää paremmin myös Edithin tarinaa, sillä vuonna 1953 Intian itsenäistymisestä oli kulunut vasta viisi vuotta.