Kyllä miehet ovat roistoja (Gli uomini, che mascalzoni..., 1932)

Mario Camerinin ohjaus Kyllä miehet ovat roistoja (Gli uomini, che mascalzoni..., 1932) on romanttinen komedia ja italialaisen varhaisen äänielokuvan klassikoita. Aikakauden keveisiin komedioihin on usein suhtauduttu kriittisesti, kun tiedetään, millaisessa poliittisessa tilanteessa ne tehtiin. Toisaalta Camerinin kädenjälki on herkkää, eikä romanttisen sulkeuman tarjoaminen poikkea siitä, mitä samaan aikaan tehtailtiin Hollywoodissa. Elettiin myös talouslaman jälkimainingeissa, ja sukupuolten välisen kamppailun lomassa komedia käsittelee yhteiskuntaluokkien välisiä suheita ja tuloeroja. Kyllä miehet ovat roistoja oli aikansa menestyskomedia, mutta nyttemmin paremmin muistetaan sen tunnusmelodia, C. A. Bixion ”Parlami d’amore Mariù”, jonka suomeksi levytti Mauno Kuusisto vuonna 1961. Kerrotaan, että tuotantoyhtiö ei olisi halunnut Bixion musiikkia lainkaan, mutta Mario Camerini piti pintansa. Onneksi, sillä loppu on historiaa.

Nimestään huolimatta Kyllä miehet ovat roistoja asettaa etualalle miesnäyttelijän, jota aikalaiset rakastivat yli kaiken. Pääroolissa on Vittorio de Sica, 1930-luvun ehdoton suosikkinäyttelijä, joka myöhemmin niitti mainetta ohjaajana. De Sican Polkupyörävaras tulee mieleen elokuvan alusta, jossa nuori Bruno iskee silmänsä Mariucciaan (Lya Franca) ja lähtee seuraamaan tätä polkupyörällään. Tuota pikaa Brunolle kuitenkin selviää, että pyöräily on köyhyyden merkki, ja hän yrittää seuraavaksi hurmata Mariuccian lainaamalla autoa, luvatta. Mariuccia on moderni, työssä käyvä nainen, mutta hän antaa elämästään liiankin itsenäisen, tai itsellisen, kuvan. Molemmat teeskentelevät olevansa jotakin muuta kuin ovat, ja pian väärinkäsitykset tuntuvat estävän romanssin syntymän.

Komedian juoni on lopulta yksinkertainen. Kiinnostavampaa on kuitenkin se kehys, johon lapsenomainen lemmentarina on sijoitettu. Elokuva sijoittuu Milanoon, joka tuntuu kiihkeän, nykyaikaisen elämän keskukselta. Erityisen hieno on elokuvan alku, joka seuraa vanhan taksikuskin (Cesare Zoppetti) aamua. Taksien kolonna ajaa varikolle. Kuski ostaa pullon maitoa, saapuu kotiin ja herättää tyttärensä Mariuccian. Samaan aikaan kun isä painaa päänsä tyynyyn, tytär siemaisee kupin maitokahvia ennen kuin kiiruhtaa työhönsä parfyymiliikkeeseen. Viehättävä on myös elokuvan loppu, jossa Bruno ja Mariuccia sieppaavat taksin ja tunnustavat toisilleen rakkautensa. Samalla kaikki selviää isälle, joka sattuu juuri olemaan vuorossa ja ratin takana.