Hyvää iltaa, nimeni on Cox! on legendaarinen salapoliisisarja, joka eli niin kirjoina, tv-sarjoina kuin kuunnelminakin. Pohjana olivat saksalaisen kirjailijapariskunnan Rolf ja Alexandra Beckerin Gestatten, mein Name ist Cox -romaanit, jotka nousivat suureen suosioon ja saivat myös kansainvälistä huomitoa. Länsi-Saksassa kuunnelmaversiot niittivät mainetta vuodesta 1952 lähtien, aluksi hampurilaisen Nordwestdeutschen Rundfunkin tuottamina. Yleisradion Cox-tuotannon helmi on tarina Tytöllä on sata nimeä, jonka suomensi Olavi Linnus ja ohjasi Eero Leväluoma. Kaksikymmenosainen sarja valmistui vuonna 1966, ja se on sittemmin ollut saatavana niin c-kasettina kuin cd-levynäkin.
Sarjan päähahmona on lontoolainen uhkapeluri Paul Cox, jota avustaa salapoliisi Thomas Richardson. Suomalaisessa tulkinnassa Coxin roolissa näytteli Joel Rinne, jolla oli vahva tausta nasevasanaisena etsivänä ja komisariona, ajatellaanpa vain hänen Kuollut mies- ja Palmu-elokuviaan. Richardsonina esiintyy Jussi Jurkka, jonka sanat ovat jokaisessa episodissa puhdasta kultaa. Sen sijaan Rinne tuntuu ainakin osassa jaksoista lukevan paperista melko lakonisesti omat repliikkinsä. Tosin tarinan edetessä Rinnekin tuntuu saavan vauhtia. Salaperäisenä neitona esiintyy erinomaisesti Heidi Krohn, joka ilmaantuu tarinaan milloin milläkin nimellä. Rolf ja Alexandra Beckerin teksti soljuu eteenpäin film noir -hengessä ja tuo mieleen Hollywoodin elokuvaklassikot, joissa näyttelijätkään eivät aina tienneet, mihin tarina on menossa. Näin on myös Cox-kuunnelmassa, jossa identiteetit vaihtuvat, pelihalli muuttuu yllättäen tyhjäksi huvilaksi ja katulamppujen valokeilassa väijyy toinen toistaan salaperäisempiä kulkijoita. Kuunnelman äänimaisema on uskottava, vaikkakin lentokentän terminaali kuulostaa melkein vaatehuoneelta. Kertauksia käsikirjoituksessa on riittävästi, jotta kuulija pysyy mukana, mutta liian toisteista vaikutelmaa ei tule, vaikka kuuntelinkin jaksot lyhyen ajan kuluessa. Mieleen jää sitäkin vahvemmin Cox-sarjan tunnusmelodia, jonka sävelsi Siegfried Frantz.
1. elokuuta 2016
Hyvää iltaa, nimeni on Cox, Radioteatteri 1966
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti