Marshal Blueberry 1–3

Tänä kesänä sarjakuvien lukeminen on jäänyt vähiin. Nyt on aika jatkaa viimekesäistä projektia: luin silloin kaikki Jean-Michel Charlier’n ja Jean Giraud’n Luutnantti Blueberry -albumit, yhteensä 28 kappaletta. Lukematta jäivät silloin sarjan sivujuonteet, kolmiosainen Marshal Blueberry ja yhä ilmestyvä Blueberryn nuoruus, josta on suomennettu vain kymmenkunta. Aloitan Marshal Blueberry -trilogialla, joka alun perin syntyi vuosina 1991–2000. Blueberryn alkuperäinen käsikirjoittaja Jean-Michel Charlier oli kuollut vuonna 1989, minkä jälkeen Giraud otti harteilleen sarjan jatkamisen. Giraud käsikirjoitti kolmen albumin sarjan mutta antoi piirtämisvastuun muille. Yhteistyökumppaniksi löytyi William Vance (alk. William van Cutsem), joka tunnetaan muun muassa Bob Moranen ja Bruno Brazilin luojana.

Lopulta William Vance piirsi vain kaksi albumia, Washingtonin käskyllä (Sur ordre de Washington, 1991, suom. 2004) ja Shermanin tehtävä (Mission Sherman, 1993, suom. 2005). Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1868. Blueberry on Fort Navajossa, tukikohdassa, johon lukijat tutustuivat jo ensimmäisessä Blueberry-albumissa vuonna 1965. Blueberry on tavoittelemassa Chatoa, apassisoturia, ja onnistuu lopulta vangitsemaan tämän hierottuaan ensin rauhaa intiaanien kanssa. Jos oikein ymmärsin, Chato heittää tässä henkensä, mutta oikea Chato eli pitkän elämän ja kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1934! Tarinan roistoksi paikantuu Newman, joka on sekaantunut laittomaan asekauppaan. On pakko todeta, ettei Giraud’n käskirjoitus ole samaa luokkaa kuin hänen itse piirtämissään Blueberry-albumeissa vuosina 1995–2005. Ehkä hän on yrittänyt tehdä sarjalle charliermaista jatkoa, mihin Vancen piirrostyylikin viittaa. Shermanin tehtävässä Blueberry siirtyy lainvartijaksi Heaven-nimiseen paikkakuntaan, joka nimestään huolimatta on maanpäällinen helvetti. Asekaupan taustat alkavat valjeta, mutta perimmäiset syyt jäävät vielä hämärän peittoon.

Näyttää siltä, että Shermanin tehtävän jälkeen sarja jäi odottamaan päätösosaansa ja Vance syystä tai toisesta vetäytyi piirrostyöstä. Viimeinen albumi Verinen raja (Frontière sanglante, 2000, suom. 2006) ilmestyi vasta seitsemän vuotta Shermanin tehtävän jälkeen. Piirtäjä vaihtui Michel Rougeksi, jonka tyyli muistuttaa enemmän Giraud’n loppuvaiheen Blueberry-tyyliä. Myös värit ovat selvästi voimakkaammat: kahdessa ensimmäisessä albumissa värityksestä vastasi Petra, mutta kolmannessa värit ovat Scarlett Smulkowskin. Tarina saa päätöksensä Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla, ja intohimoinen lopetus tuo mieleen King Vidorin westernin Kaksintaistelu auringossa (Duel in the Sun, 1946). Rouge on kokenut piirtäjä, ja hänet tunnetaan myös Hermannin jälkeen Comanche-sarjan piirtäjänä, mutta minua Verinen raja ei vakuuttanut. Toivotaan, että Blueberryn nuoruudesta löytyy vielä helmiä!