La nuit fantastique (1942)

Marcel L’Herbier ohjasi miehitysajan Ranskassa ihmeellisen elokuvan La nuit fantastique (1942). Elonet-tietokannan mukaan Valio-Filmi toi sen teatterilevitykseen Suomeen, mutta en ole pystynyt löytämään sen suomenkielistä nimeä. Alkuperäisen nimensä mukaisesti elokuva kuvaa ”mielikuvituksellista” tai ”fantastista yötä”. Päähenkilönä on filosofian opiskelija Denis (Fernand Gravey), joka elättää itseään työskentelemällä Pariisin halleilla mutta torkkuu tavan takaa ja näkee unta kauniista Irènestä (Micheline Presle). Unessa Denis ajautuu outoihin paikkoihin, kuten Magian akatemiaan (Académie de magie), jota isännöi vaikuttava professori Thalès (Saturnin Fabre). Illuusioiden luolassa (Caveu des illusions) hän kokee ennennäkemättömiä silmänkääntötemppuja. Lopulta unen ja valveen raja hämärtyy, rakkauden unelma voittaa, ja Denis saa Irènensä.

Alusta lähtien La nuit fantastique sieppaa katsojan näyttävien elokuvallisten efektien maailmaan. Neidon aavemaiset kuvat elokuvan alussa ovat kuin impressionistisesta kokeellisesta elokuvasta. Marcel L’Herbier’n teos tuntuu kunnianosoitukselta ranskalaisen pioneerin Georges Méliès’n elämäntyölle. Tiettävästi projektin työnimenä olikin Le Tombeau de Méliès. L’Herbier’llä on ollut käytössää Joinvillen studioiden välineistö, mutta samalla hän osoittaa, miten tehokkaita Méliès’n yksinkertaisimmatkin trikit voivat olla, oikein käytettyinä. Erityisen vaikuttavaa on elokuvan valaistus. Unijaksossa valokeila tuntuu harhailevan ympäriinsä, välillä kasvonpiirteitä tai ruumiinosia valaistaan, välillä ne häipyvät pimeyteen. Näyttää siltä, että peilejä on käytetty kuvaustilanteessa tehokkaasti efektien synnyttämiseen.

La nuit fantastique kuvattiin joulukuussa 1941. L’Herbier’n mukaan olosuhteet olivat ankarat, sillä pakkasta oli paikoin viisitoista astetta. Kylmää on epäilemättä ollut studion sisäpuolellakin, sillä Denis’n ja Thalèsin vaikuttavassa kohtauksessa katsoja näkee, miten höyryä nousee Saturnin Fabren suusta jokaisen repliikin kohdalla. Oikeastaan tämä vain lisää elokuvan maagisuutta. Sanotaan, että La nuit fantastique oli miehitysajan suosituimpia elokuvia Ranskassa. Siinä ei ole raskautta, kuten Henri-Georges Clouzot’n Korpissa (Le Corbeau, 1943):  L’Herbier tarjoaa höyhenenkevyen unen, josta on vaikea löytää suoria yhtymäkohtia sota-ajan tilanteeseen. Kiinnostavaa on kuitenkin, että aikakauden elokuvassa kuvattiin usein fantastisia rinnakkaistodellisuuksia. Aaveita oli nähty useassa 30-luvun elokuvassa, esimerkiksi Max Ophülsin Hellässä vihollisessa (La tendre ennemie, 1936), mutta miehitysaikanakin unien maailmaa kuvattiin, erinomaisena esimerkkinä Serge de Polignyn kiinnostava Le Baron fantôme (1943) eli Aaveparooni. L’Herbier’n elokuva näyttää suuntaa myös Jean Cocteaun mielikuvituksellisille elokuville. Jos La nuit fantastique kiinnostaa, kannattaa katsoa myös Jean Cocteaun käsikirjoittama ja Jean Delannoyn ohjaama Ikuisten tähtien alla (L'Éternel retour, 1943).