Kohtalokas yö (1942)

Jean Delannoyn Kohtalokas yö (L’Assassin a peur la nuit, 1942) on rikoselokuva, joka valmistui miehitysajan Ranskassa, Nizzan elokuvastudioilla. Suomessa se nähtiin sodan jälkeen joulukuussa 1946. Elokuva valmistui Etelä-Ranskassa, minkä myös huomaa, sillä ulkokohtauksissa hehkuu välimerellinen valo. Suomenkielinen nimi viittaa yöhön, ja öisiä film noir -tunnelmia teos tarjoaakin, mutta teos tuntuu etenevän kohti päivänvaloa. Kohtalokas yö perustuu Pierre Véryn romaaniin, jossa rikostarinaan yhdistyy vahva moraalinen kehityskertomus. Tätä on pidetty heikkoutena, mutta minun mielestäni tarina kestää yllättävänkin hyvin melodramaattiset sivupolut. Kohtalokkaassa yössä on paitsi yllättäviä käänteitä myös kiinnostava painotus äänimaisemiin.

Kohtalokas yö alkaa yön pimeydessä, kun murtovaras Olivier Rol (Jean Chevrier) rikostovereineen etsii kassakaappia muotiliikkeestä. Hylättyjen mallinukkien täyttämä tila saa taskulampun valokeilan pyyhkiessä melkein kauhuelokuvallisia sävyjä. Eipä aikakaan, kun rikos on tehty, ja kerronta siirtyy seuraamaan poliisien työskentelyä. Rikolliset ovat erehdyksessä laittaneet päälle sanelulaitteen, jonne hämärämiesten vuoropuhelua on tallentunut. Toisin kuin aloituksesta voisi luulla, tarina ei seuraa poliisien toimintaa juuri tämän enempää. He kyllä ilmaantuvat paikalle ennen pitkää, mutta elokuva kuvaa enemmänkin rikollisten toimintaa ja ihmissuhteita. Olivier’lla on suhde Lolaan (Mireille Balin), jonka kautta varastettu kaulakoru päätyy antiikkikauppias Jérômelle (Jules Berry). Tämä asetelma aktivoidaan myöhemmin, mutta tällä välin Olivier lähtee kauas Pariisista etelään, saa töitä louhokselta, ystävystyy ja rakastuu.

Kohtalokas yö -elokuvan suomenkielinen nimi viittaa elokuvan aloitukseen, öiseen varkauteen, mutta yhtä lailla se viittaa Olivier’n ja Jérômen yhteenottoon, jonka jälkeen Olivier pitää itseään murhaajana. Delannoy on parhaimmillaan kuvatessaan Olivier’n tunnontuskia. Nämä ilmenevät yliherkkyytenä äänille: erityisen piinaavia ovat kellontikitykset, joita Olivier ei saa mielestään. Kiinnostavaa Kohtalokkaassa yössä on lopulta poliisin marginaalinen rooli. Alun johtolangoista virkavalta ei saa paljoakaan irti. Sen sijaan elokuvassa korostuvat rikollisten ja työläisten suhteet. Kun poliisi etsii Olivier’ta ja näyttää valokuvaa louhoksen työntekijöille, nämä ovat solidaarisia ystävälleen. Lopussa Olivier häipyy poliisin mukana, mutta hän sanoo olevansa vapaa. Ehkä hän on vapaa joskus palaamaan rakastamansa Moniquen (Louise Carletti) rinnalle. Hän on vapaa myös syyllisyyden taakasta, mutta ennen kaikkea hän on vapaa niistä illuusioista, jotka ovat ajaneet häntä eteenpäin.