Sade (1953)

The Directors Guild of American toteuttamassa haastattelukirjassa Curtis Bernhardt totesi vuonna 1986 sarkastisesti olevansa uudelleenfilmatisointien spesialisti. Bernhardtin sanoista kuvastuu, ettei hän kokenut Hollywood-uransa suuntaa aivan sellaisena kuin hän olisi itse alun perin toivonut. Euroopassa 1930-luvulla arvostetusta tekijästä oli tullut studion määräysten toteuttaja, ja kunnianhimon aste epäilemättä vaihteli elokuvasta toiseen. Uudelleenfilmatisointien sarjaan kuului vuonna 1953 valmistunut Sade (Miss Sadie Thompson), joka oli jo kolmas filmatisointi W. Somerest Maughamin tarinasta. Vuoden 1928 versiossa pääparina olivat esiintyneet Gloria Swanson ja Lionel Barrymore, vuonna 1932 Joan Crawford ja Walter Huston. Bernhardtin versiossa samoissa rooliessa nähtiin Rita Hayworth ja José Ferrer.

Tarina sijoittuu aurinkoiselle Tyynen meren saarelle. Toinen maailmansota on päättynyt, ja Yhdysvaltain armeijan joukot ovat vielä paikalla. Saarelle saapuu Sadie Thompson (Rita Hayworth), joka saa nuorukaisten päät pyörälle. Saarnaaja Alfred Davidson (José Ferrer) paheksuu moraalittomuutta ja on vakuuttunut Sadie olevan Honolulusta paennut prostituoitu. Jos muissa versioissa synkkä menneisyys seuraa Sadietä, tässä tuntuu melkein, että kaikki on Davidsonin synkän mielikuvituksen tuotetta. Traaginen juoni kääntyy liiankin nopeasti seesteiseksi, ja tuntuu, ettei ohjaaja ole ollut aivan omimmillaan. Keinotkin ovat epäsopivat. Värit ovat säihkyvät, mutta tähän kertomukseen pimeämmät tunnelmat olisivat sopineet paremmin. Kaiken lisäksi elokuva tehtiin kolmiulotteisena, mihin ei näytä löytyvän selkeää perustetta. Tämän Bernhardt itsekin totesi. Lisäksi kahden kameran yhtäaikainen käyttö teki hankalaksi lähikuvien toteuttamisen. Vaikka alussa Rita Hayworthin näyttelijäsuoritus vaikuttaa turhankin rempseältä, hän on lopulta elokuvan vahvin näyttelijä.