Laulava Wien (1944)

Géza von Bolváry syntyi Budapestissa tapaninpäivänä 1897. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän jätti sotilasuran ja siirtyi 1920-luvulla näyttelijäksi orastavan unkarilaisen elokuvateollisuuden palvelukseen.Tulevina vuosina hän hankki kokemusta ohjaajana ja käsikirjoittajana Budapestin ohella Berliinissä, Münchenissä, Lontoossa – ja Wienissä vuodesta 1936 alkaen. Vasta nyt tarjoutui mahdollisuus katsoa Bolváryn myöhäisempää tuotantoa, vuonna 1944 valmistunut Laulava Wien (Schrammeln). Aiemmin olen nähnyt vain viisi 1930-luvun alun elokuvaa, kaikissa tähtenä Willi Forst: Mies vuokrattavana (Der Herr auf Bestellung, 1930), Kaksi sydäntä valssin tahdissa (Zwei Herzen im Dreiviertel-Takt, 1930), Älä kysy miksi... (Das Lied ist aus, 1930),  Mona Lisan ryöstö (Der Raub von Mona Lisa, 1931) ja Rakkautta nuottien mukaan (Ich kenn' Dich nicht und liebe Dich, 1934). Näistä varsinkin Mies vuokrattavana ja Kaksi sydäntä valssin tahdissa olivat aikakauden parasta äänielokuvaa, kokeellisia komedioita, joissa musiikkia käytettiin erityisen taitavasti. Suhde musiikkiin oli läheinen koko Bolváryn uran ajan, ja tätä myös Laulava Wien todistaa.

Laulava Wien alkaa suurellisella kohtauksella hevoskilpailuissa, joissa käytännössä kaikki elokuvan keskeiset henkilöt tehdään katsojalle tutuiksi. Paikalla ovat wieniläiset muusikot Johannes ’Hans’ Schrammel (Paul Hörbiger), hänen veljensä Josef (Hans Holt), sellisti Anton Stohmeyer (Hans Moser) ja klarinetisti Georg Dänzer (Fritz Imhoff). Mukana on myös Hansin puoliso Teresa (Paula Pfluger) sekä Antonin tytär Barbara (Inge Egger), johon Josef on ihastunut. Omassa seurapiirissään liikkuu laulajatar Fiakermilli (Marte Harell), joka myöhemmin saa sekä Hansin että Josefin pauloihinsa. Voin kuvitella, että suuri joukkokohtaus on vuoden 1944 todellisuudessa edustanut elokuvan kykyä siirtää katsojat kuvitteellisiin maailmoihin, mutta samalla se on ohjaajansa mestarinäyte. Myöhemmin elokuva liikkuu huomattavasti pienemmissä ympyröissä. Hans, Josef, Anton ja Georg päättävät perustaa kvartetin, joka yrittää esittää vakavaa musiikkia, kunnes he toden teolla tajuavat, että wieniläinen kansanmusiikki on heidän alaansa. Kustantajakaan ei ole kiinnostunut Schrammeleiden nuoteista, mutta ensimmäisenä jäätä murtavat Josef ja Anton, jotka alkavat kiertää viulun ja kitaran kera takapihoja. Kohtaus, jossa musiikki tarttuu henkilöstä toiseen, tuo mieleen Bolváryn varhaiset äänielokuvat.

Laulava Wien alkaa komediallisesti, ja tuntuu, että Hans Moserin persoona hallitsee tarinaa. Vähitellen kertomus liukuu traagisempaan suuntaan, ja Bolváry käyttää erittäin taitavasti musiikkia hyväkseen. Erityisen koskettava on kohtaus, jossa Josef laulaa Fiakermillille laulun ”Man ist einmal nur verliebt”. Fiakermilli ja Schrammel-kvartetti esiintyvät menestyksellisesti, mutta pian veljekset riitaantuvat. Vaikuttava on myös kohtaus, jossa Fiakermilli tekee palveluksen wieniläiselle musiikille, kihlaa oluttehtaiiljan ja laulaa itse, traagisesti, ”Man ist einmal nur verliebt” -laulun. Loppukohtauksessa Schrammel-kvartetti palaa yhteen ja esiintyy innokkaalle yleisölleen. Laulavaa Wieniä katsoessa tulevat mieleen Willi Forstin ohjaukset Operetti (Operette, 1940), Wieniläisverta (Wiener Blut, 1942) ja Wieniläistyttöjä (Wiener Mädeln, 1949). Forst totesi haastattelussa, että hänelle wieniläisyyden korostaminen oli sota-aikana vastakulttuuria. Bolváryn kohdalla tämä käy myös ilmi. Itse asiassa elokuva kohtasi sensuuriongelman, sillä Reichsfilmkammer ei sallinut Itävallan ylistystä kappaleessa ”Wer no in Wien net war”. Sana ”Österreich” piti poistaa ja laulu jälkiäänitettiin uudelleen, tosin muistitiedon mukaan yleisö lauloi esityksissä itsepintaisesti sanat niin kuin ne kuuluikin laulaa. Sodan jälkeen alkuperäiset sanat palautettiin, sillä sensuroitu ääniraita oli tallessa.

Laulava Wien ammentaa Wienin musiikin historiasta, niin kuin niin moni muukin itävaltalainen elokuva 1930- ja 1940-luvuilla. Schrammelin veljesten kokoonpano nosti esiin wieniläisen populaarimusiikin, johon törmää yhä tänään. Tässä alhaalla valokuva alkuperäisestä Schrammel-kvartetista: