Laulu - suudelma - tyttö (1932)

Géza von Bolváry ohjasi 1930-luvun alussa kolmesta viiteen elokuvaa vuosittain. Tahti oli hämmentävä. Historiallisten musiikkielokuvien ohella hän toteutti moderneja komedioita, jotka sijoittuvat nykyhetkeen. Laulu – suudelma – tyttö (Ein Lied, ein Kuß, ein Mädel, 1932) on rakkausdraama, jonka keskiössä on äänilevyteollisuus. Aihe oli ajankohtainen, sillä juuri 1920- ja 1930-lukujen taiteessa gramofonikiekot kävivät kaupaksi ja musiikkitähdet menestyivät myös valkokankaalla. Aikakauden tunnetuimpia laulajia oli Laulu – suudelma – tyttö -elokuvan pääroolissa nähtävä, Budapestissä syntynyt Mártha Eggerth (1912–2013), joka kuoli runsas vuosi sitten New Yorkissa 101-vuotiaana!

Laulu – suudelma – tyttö alkaa Supraphon-levy-yhtiön studiossa, jossa naisorkesteri on parhaillaan levyttämässä. Kohtaus esittelee yhtiön toisen omistajan Peter Franken (Gustav Fröhlich) ja prokuristi Adolph Münzerin (Fritz Grünbaum). Tuota pikaa paljastuu, että yhtiön toinen omistaja on Asta Walden (Gretl Theimer). Bisneksen vuoksi Astan ja Peterin olisi järkevää avioitua, mutta Peterillä on muita aatoksia, ja samaan aikaan kilpailevan yhtiön johtaja liehittelee Astaa. Peter ja Adolph lähtevät kiertämään levykauppoja, ja eipä aikaakaan, kun Peter jää myyjäksi nähdäkseen ruohonjuuritasolla, miten kauppa käy. Samassa liikkeessä työskentelee Wally Sommer (Mártha Eggerth), johon Peter ihastuu. Levykaupan tiskillä hurahtaa merkittävä osa elokuvasta. Jaksossa on hauskaa itsetietoista huumoria, kuten kohtauksessa, jossa asiakas tulee kysymään kappaletta ”Adieu mein kleiner Gardeoffizier”. Tämä Robert Stolzin sävellys oli kuultu Bolváryn komediassa Älä kysy miksi... (Das Lied ist aus, 1930), ja Liane Haidin esittämä kappale oli menestynyt erinomaisesti myös äänilevynä. Kuinka ollakaan, vuoden 1932 elokuvassa levy on loppuunmyyty – suosittu se nähtävästi olikin vielä kaksi vuotta myöhemmin.

Laulu – suudelma – tyttö esittää modernin kaupunkikulttuurn ennen kaikkea mekaanisen äänen murroksena. Äänilevyjen ohella aikalaismaailmassa kuunnellaan radiota. Parhaimpia näkemiäni autoradiokohtauksia on jakso, jossa Peter ja Adolph lähtevät pakkasella huristamaan kohti maaseudun levykauppoja. Illalla he ehtivät kuulla hyvän yön toivotukset, mutta aamulla ohjelmavirta jatkuu ja asemat vilisevät sitä mukaa, kun matka edistyy. Laulu – suudelma – tyttö on itsessään äänellisen murroksen välikappale: se osallistuu samanaikaisesti audiovisuaalisen media muutokseen, äänielokuvan läpimurtoon, ja rakentaa urbaania mielikuvaa myös radion ja äänilevyn menestyksestä.