Luvattomilla poluilla (1939)

Géza von Bolváryn Luvattomilla poluilla (Opernball, 1939) vaikuttaa itävaltalaiselta vastineelta Hollywoodin uudelleenavioitumiskomedioille, mutta tarina ammentaa vahvasti 1700- ja 1800-lukujen huvinäytelmäperinteestä. Käsikirjoittaja Ernst Marischka, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Sissi-elokuvien ohjaajana, teki pitkän uran käsikirjoittajana ja ennen kaikkea Géza von Bolváryn yhteistyökumppanina. Hän ammensi lähtökohdan operetista Opernball, jonka libreton olivat kirjoittaneet Viktor Léon ja Heinrich von Waldberg. Alkuperäinen Richard Heubergerin säveltämä näyttämöteos sijoittui 1800-luvun Pariisiin, mutta Marischka siirsi tapahtumat vuosisadan vaihteen Wieniin. Luvattomilla poluilla ei kuitenkaan ole operettielokuva, sillä libreton pohjalta on rakennettu vahva komediakäsikirjoitus, ja musiikkia kuullaan oikeastaan yllättävän vähän Bolváryn elokuvaksi.

Luvattomilla poluilla esittelee aluksi elokuvan päähenkilöt ja draaman lähtökohdat. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu Georg (Paul Hörbiger) ja Elisabeth (Marte Harell) Dannhauserin kodissa. Tosin ensimmäisenä katsoja tutustuu talon miespalvelijaan Philippiin (Theo Lingen), joka liukuu kahden harjan varassa kuin luistelija jäällä. Elokuvan toinen pariskunta on Helene (Heli Finkenzeller) ja Eduard (Theodor Danegger) von Lamberg. Tuota pikaa selviää, että sekä Elisabeth että Helene ovat tyytymättömiä avioliittoonsa ja haluavat testata puolisoitaan tulossa olevissa tanssiaisissa. Kun vyyhtin vielä lisätään Helenen vanha ihastus Paul (Will Dohm) ja Georgin rakastajatar Mizzi (Luise Stranzinger), sotku on valmis. Tanssiaisissa identiteetit vaihtuvat, ja lopulta Elisabethin ja Helenenkin suhde rakoilee. Tarina saattaa kaikki parit lopulta onnellisesti yhteen, ja erityisen hieno on viimeinen metaelokuvallinen kohtaus, jossa Georgin johdolla kaikki parit löytävät toisensa. Jos elokuvan komediallisuudesta vastaa alussa Theo Lingen, loppupuolta hallitsee Hans Moser, joka esittää tanssiaisten taitavaa hovimestaria.

Luvattomilla poluilla on sijoitettu 1900-luvun alkuun, ainakin autojen ja puhelimien perusteella. Elokuva valmistui kuitenkin ankarissa olosuhteissa, tilanteessa, jossa toinen maailmansota oli juuri puhkeamassa. Ensi-iltaan Luvattomilla poluilla valmistui joulukuussa 1939, ja Suomessa se nähtiin tammikuussa 1941. Kun elokuvaa suunniteltiin, ei varmaankaan voitu vielä aavistaa, että kuvaksen kohteena olevat oopperatanssiaiset kiellettäisiin. Sodan puhjettua Wienin legendaarinen Opernball sai odottaa toisen maailmansodan päättymiseen asti, mutta tämä elokuvallinen tulkinta jäi kiertämään elokuvateattereita sotavuosien ajaksi, ikään kuin muistumana perinteestä, jonka sota oli katkaissut.

Géza von Bolváryn ohjaus on ilmavimmillaan tanssiaisten ensimmäisessä otoksessa, jossa kamera liikkuu ylös ja alas, kohoaa tanssijoiden ylle ja laskeutuu taas lattian tasalle. Tämä tuo mieleen Willi Forstin historiallisen komedian Wieniläisverta (Wiener Blut, 1942), mutta Forsthan saikin oppinsa juuri Bolvárylta.