2. tammikuuta 2014

Vainottu kostaja (1950)

John Sturgesin varhaistuotantoon kuuluva Vainottu kostaja (The Capture, 1950) perustuu tuottaja Niven Buschin alkuperäiskäsikirjoitukseen. Se tuo mieleen André de Tothin saman aikakauden tuotannon, sillä Vainottu kostaja yhdistää lajityyppejä samaan tapaan kuin vaikkapa de Tothin Lännen villikissa (Ramrod, 1947). Vainotun kostajan tapaan vuonna 1950 oli saanut ensi-iltansa Henry Kingin ohjaama Ase kädessä (The Gunfighter), joka toi film noirin elementtejä lännenelokuvaan. Vainottu kostaja näyttää alussa westerniltä ja sitä on usein luonnehdittukin moderniksi lännenelokuvaksi, mutta vähitellen elokuva saa rikoselokuvan tunnusmerkkejä. Kameran jälki on jyrkkää mustavalkokuvausta, ja myös kertojaääni ujuttautuu mukaan lisäämään film noir -vaikutelmaa.

Vainottu kostaja alkaa takaa-ajolla: Lin Vanner (Lew Ayres) pakenee loukkaantuneena, kunnes löytää turvapaikan papin hoteista. Suurin osa elokuvasta on takautumaa, noir-henkisesti. Vanner kertoo työskennelleensä meksikolaisella öljylähteellä. Samalla valottuvat ne traagiset tapahtumat, jotka ovat kuljettaneet Vannerin ensin metsästämään palkkarahojen ryöstäjää ja myöhemmin työntekijäksi (oletetun) syyllisen lesken kotitilalle. Vanneria ajaa syyllisyys, ja juuri tämä psykologinen ote on Vainotun kostajan vahvuuksia. Kerronta kompuroi elokuvan puolivälissä, mutta kokonaisuus on kuitenkin kiinnostava kääntäessään asetelman nurinniskoin: takaa-ajajasta tulee takaa-ajettu.


Ei kommentteja: