En ole juurikaan katsonut James Bond -sarjan televisioesityksiä, mutta nyt tuli poikkeus. Terence Youngin ohjaama
Salainen agentti 007 Istanbulissa (From Russia with Love, 1963) oli järjestyksessä toinen Bond-elokuva ja pohjautui Ian Flemingin kuusi vuotta aiemmin ilmestyneeseen romaaniin.
007 Istanbulissa oli tuottajien Albert R. Broccolin ja Harry Saltzmanin menestystarinassa avainroolissa, ja elokuvan loppusanoissa varoitetaan jo seuraavasta tuoteperheen osasta
007 ja Kultasormi (Goldfinger, 1964), johon ohjaajaksi vaihtui Guy Hamilton. Broccolin ja Saltzmanin kaupallinen vainu ilmenee elokuvassa muutenkin, sillä he osasivat käyttää jokaisen sekunnin hyödykseen. Muistatteko kohtauksen, jossa Istanbulin kadulla on jättiläismäinen elokuvamainos ja Anita Ekbergin suun kohdalta avautuu ikkuna? Tuo mainos on Bob Hopen ja Anita Ekbergin tähdittämästä komediasta
Koiranleuka Afrikassa (Call Me Bwana, 1963), joka oli – tietysti – Broccolin ja Saltzmanin saman vuoden tuotantoa. James Bondin (Sean Connery) ja hänen turkkilaisen liittolaisensa Ali Kerim Beyn (Pedro Armendáriz) öinen ampumistehtävä saa erikoisen lisäsävyn.
Salainen agentti 007 Istanbulissa kiertää Lontoon kautta Venetsiasta Istanbuliin, sieltä junalla Jugoslavian halki kohti Triesteä ja lopuksi jälleen Venetsiaan. Elokuvallinen Välimeren-risteily on parhaimmillaan Istanbulissa, jossa keskeiset nähtävyydet tiivistyvät, mutta matkailukohteista avautuu outo todellisuus. Suuren basaarin sivuovesta sujahdetaan Ali Kerim Beyn toimistoon, kuuluisat maanalaiset vesisäiliöt ovat Kerim Beyn jokapäiväisten souturetkien kohde, josta päästään kätevästi Neuvostoliiton lähetystön alle tutkailemaan itänaapurin toimia periskoopin avulla, ja Hagia Sofiassa kylmän sodan kamppailu tiivistyy, kun Spectren tappaja Grant (Robert Shaw) tekee vaivihkaa veriteon. Oikeastaan nämä historiallisten kohteiden vinksahtaneet tulkinnat ovat kiehtovia. Ne ovat paljon mielenkiintoisempia kuin myöhempi kohtaus mustalaisleirissä...
Salainen agentti 007 Istanbulissa tiivistyy klassisesti Idän pikajunassa, ja Bondin ja Tatjana Romanovan (Daniela Bianchi) pako Grantin ahdistaessa saa hitchcockmaisia piirteitä. Keskellä Jugoslaviaa Bond joutuu helikopterin takaa-ajamaksi, ja kohtaus on selvä heijastuma Hitchcockin
Vaarallisesta romanssista (North by Northwest, 1959). Ali Kerim Bey päättää päivänsä junassa, ja traagista kyllä, tämä jäi myös 51-vuotiaan Pedro Armendárizin viimeiseksi elokuvaksi. Meksikolainen tähti sai esittää turkkilaista, mutta hän oli ehtinyt urallaan näytellä myös Pancho Villaa. Armendáriz on jäänyt mieliin yhtenä kummisetänä John Fordin westernissä
Pako yli aavikon (The Three Godfathers, 1948). Muuten, 51-vuotiaana kuoli myös Grantia hyytävästi tulkitseva Robert Shaw, tosin hän menehtyi vasta vuonna 1978. Shaw oli juuri se näyttelijä, joka päätyi hain hampaisiin Steven Spielbergin
Tappajahaissa (Jaws, 1975).
Vinkkinä: James Bond tilaa hotellissa aamiaiseksi viikunoita, jugurttia ja mustaa kahvia. Tätä pitää kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti