Hayao Miyazakin käsikirjoittama ja ohjaama Punainen sika (Kurenai no buta/Porco Rosso, 1992) esitettiin tv:ssä ensi kerran vuonna 1995, ja silloin taltioitu vanha VHS oli ensimmäisiä kurkistuksiani maagisen animaationtekijän tuotantoon. Uskomatonta, että melkein kaksi vuosikymmentä on kulunut… Punainen sika on säilynyt yhtenä Miyazaki-suosikkinani, vaikka monta vaikuttavaa elokuvaa on tullut sen jälkeen.Tähän on monta syytä, varmaan myös ensimmäisen katselukokemuksen vaikutus, sillä näitä animaatioita ei Suomessa juurikaan nähty ennen 90-luvun puoliväliä. Toinen syy on se tapa, jolla Punainen sika, ja Miyazaki ylipäätään, yhdistelee herkästi historiallisia ja fantastisia aineksia. Punaisessa siassa historia on vahvasti läsnä, ensimmäisen maailmansodan muistona ja nykyhetken kriisinä, joka asettaa haasteen aikalaisille. Tapahtumat sijoittuvat Adrianmerelle, jossa mystinen sika ilmailee punaisella vesitasollaan, auttaa hätää kärsiviä mutta on samalla yhteiskunnan hylkiö. Hänellä on tunneside hotellinpitäjä Ginaan, ja vähitellen tämä yhteys avautuu katsojalle. Elokuvan koskettavimpia kohtauksia on sian lento hotellin yli ja Ginan muisto lapsuudesta. Pikaiset otokset veden pinnan kiitävästä välkkeestä siirtävät muistin lapsuuteen. Yhtä vaikuttava on Roald Dahlin inspiroima, mutta myös Antoine de Saint-Exupérystä muistuttava tuonpuoleisen kuva, jossa kuolleiden lentäjien virta kurottautuu kohti kaukaisuutta.
Monien Miyazaki-elokuvien päähenkilö on nuori tyttö, ja tässäkin elokuvassa tärkeä hahmo on lentomekaanikko Fio, jonka sika ottaa vastentahtoisesti mukaansa. Kun sian lentokone on huollossa Milanossa, silmiinpistävää on, että hän saa tukea naisilta, nuorilta ja vanhoilta. Sika on lentäjä, joka haluttaisiin valjastaa fasistisen Italian joukkoihin, mutta tähän veteraani ei halua lähteä. Uhkaavasta kriisistä huolimatta sika löytää sielulleen rauhan ja epäilemättä saa myös vanhan, inhimillisen ulkomuotonsa takaisin, vaikkei sitä katsojalle suoraan näytetäkään. Hauska aikalaisviittaus on amerikkalainen lentäjä Curtis, joka haluaa ensin Hollywood-näyttelijäksi ja sen jälkeen presidentiksi. Ajatus oli pinnalla, olihan Reaganin presidenttikausi juuri päättynyt tammikuussa 1989.
1 kommentti:
Hello!
Tykkäsin tästä filmistä josta näin joskus pienen pätkän.
Kun se tuli uusintana, tallensin.
Hämmästyttävä on se, että koneiden lähes aidot mallit on tuolta 20-30 lukujen kehityksen aikakaudelta.
Silloinhan "Douhetismi" (Giulio Douhet)oli voimmakkaimillaan, ja mm suomen ilmailuvoimat oli eräs sen kannattajia, joka sitten kostautui, muiden tekijöiden ohella, hieman myöhemmin.
Lähetä kommentti