Kahden tulen välissä (1955)

Erinomaisen westernin Elävänä tai kuolleena (The Bounty Hunter, 1954) jälkeen André de Toth siirtyi Warnerilta MGM:lle, ja tuloksena oli Kahden tulen välissä (The Indian Fighter, 1955), joka oli lähtökohdiltaan kovin toisenlainen kuin edeltäjänsä. Randolph Scott vaihtui Kirk Douglasiin ja pieni kuvakoko CinemaScopeen. Suuremmat tuotantoarvot ovat epäilemättä sitoneet käsiä, ja viimeisessä westernissään Ase ja laki (Day of the Outlaw, 1959) de Toth palasi jälleen uransa alkulähteille. Kahden tulen välissä perustui Robert L. Richardsin tarinaan ja Frank Davisin ja Ben Hechtin käsikirjoitukseen. Päähenkilö on Johnny Hawks (Kirk Douglas), joka liikkuu kulttuurien välillä. Hän on ”Indian fighter”, mutta hän on oppinut ymmärtämään alkuperäisiä amerikkalaisia. Toisaalta hän on yhdysvaltalaisen identiteetin ruumiillista, joka liikkuu ”between savegery and civilization”, niin kuin Buffalo Bill, ja jolle Turnerin teesien hengessä tapahtuva ”following the Indian trail” on elämäntapa.

Kahden tulen välissä sijoittuu siihen 1950-luvun lännenelokuvien aaltoon, jossa rakennettiin aiempaa positiivisempaa kuvaa intiaaneista. Tässä elokuvassa sioux-intiaanit ovat rehtejä, niin kuin ratsuväkikin, mutta uudisasukkaissa negatiiviset stereotypiat saavat helposti vallan, varsinkin kun viekkaat Wes Todd (Walter Matthau) ja Chivington (Lon Chaney) tekevät kaikkensa haastaakseen riitaa ja saadakseen intiaanien mailla sijaitsevat kulta-aarteet. Viime kädessä ratsuväkikin on harhautettavissa, mutta lopulta Johnny Hawks onnistuu hälventämään epäilyt ja solmimaan rauhan. Loppu on melkein utooppinen pastroaali, jossa Hawks jää telmimään tuoreen puolisonsa, päällikön tyttären Onahtin (Elsa Martinelli), kanssa.

Lännenelokuvan sivilisaatiokritiikki ei sinänsä ole uutta, mutta Kahden tulen välissä sisältää myös tuoreita painotuksia. Kiinnostava hahmo on valokuvaaja Briggs (Elisha Cook Jr.), joka kertoo ottaneensa kuvia jo sisällissodassa ja joka on paikalla ikuistamassa rauhansopimusta. Hän kuvaa myös lännen kaunista luontoa ja taltuttaa sen katseen kohteeksi. Kun Hawks kysyy Briggsin motiiveja, tämä sanoo haluavansa välittää kuvat itään, jotta yhä useammat ihmiset lähtisivät kohti länttä. Tätä Hawks ei voi hyväksyä, sillä hän haluaa elää rajalla. Väistämättä se utopia, joka elokuvan lopussa syntyy, jää väliaikaiseksi. 

*

Kahden tulen välissä näytettiin Suomen televisiossa vuonna 1993: nyt kun olen katsonut kaikki André de Tothin lännenelokuvat, tuntuu, että aika olisi kypsä esittää näitä mielenkiintoisia elokuvia enemmänkin. Viimeisen westernin Ase ja laki lisäksi de Toth oli parhaimmillaan yhteistyössään Randolph Scottin kanssa sellaisissa elokuvissa kuin Takaa-ajo halki lännen (Riding Shotgun, 1954) ja Elävä tai kuolleena (1954). Unohdettu helmi on myös vuonna 1952 valmistunut Miekka ja nuoli (Last of the Comanches).