Tähti on syntynyt (1954)

Katsoimme kahdessa osassa George Cukorin ohjauksen Tähti on syntynyt (A Star Is Born, 1954). Elokuva esitettiin vuosi sitten Yle Teemalla, mutta nyt kiinnostavasta Hollywood-kuvauksesta on ilmestynyt bluray, jossa on toista tuntia poistettuja kohtauksia tai uusintaottoja musiikkinumeroista. Tähti on syntynyt oli Warnerille murheenkryyni: siihen liittyi suuria odotuksia, mutta kun 181-minuuttinen ensi-iltakopio sai ylistysten lisäksi moitteita pituudesta, Warner saksi nopeasti 20 minuuttia pois ja vielä hävitti poistettujen kohtausten negatiivit. Vaikka uusi kopio oli jo valmiina kolmen viikon kuluttua ensi-illasta, yleisö äänesti jaloillaan ja suurimuotoinen CinemaScope-musikaali kääntyi tappiolliseksi. Elokuvan puuttuvat kohtaukset rekonstruoitiin stilleinä jo vuonna 1983, mutta nyt kaikki aineisto on koottu yhteen.

Tarinan päähenkilö on Esther Blodgett (Judy Garland), josta kolmituntisen draaman aikana leivotaan Oscar-voittaja Vicki Lester. Yhtä keskeinen henkilö on Hollywood-tähti Norman Maine (James Mason), joka aloituskohtauksessa törmäilee humalassa teatterin kulisseissa ja päätyy lavalle Estherin kanssa. Tähti on syntynyt kuljettaa taitavasti rinnan nousevan ja laskevan tähden kohtalot.

Tähti on syntynyt on alusta loppuun Judy Garlandin näytöstä. Epäilemättä ohjaaja George Cukor oli tästä tietoinen, sillä elokuvan avainnumeroa ”The Man That Got Away” hiottiin kuin timanttia. Musiikkinumero tallennettiin kymmeniä kertoja, eri puvustuksella, valaistuksella ja rajauksella. Oheismateriaalissa on seitsemän erilaista tulkintaa, joista useassa Judy Garlandilla on Edith Piaf -henkinen ruskea vaate. Lopulliseen elokuvaan päätyi tyylitellyin versio, mikä toisaalta sopii hyvin edeltävään kohtaukseen, jossa Norman Maine käy silmäilemässä filmitähtien kansoittamaa tanssiravintolaa. Tuntuu siltä, että ohjaaja on ollut värien käytön suhteen epävarma, tai pikemminkin, että elokuvan tekeminen oli yhtenäisen tyylin etsimistä. Ennen elokuvan aloittamista Cukor kokeili myös erilaisten väriprosessien vaikutuksia.

Tähti on syntynyt ei ole täydellinen tai virheetön: se on päinvastoin yllättävän muotopuoli. Aloituskohtaus on loistava, monisäikeisyydessään melkein Robert Altman -henkisen moderni. Erinomainen on myös kosintakohtaus sekä elokuvan päätös, jossa Norman Maine hukuttautuu valtamereen ja ”vapauttaa” Vickin tähteyden loistamaan. Osa kohtauksista jättää kuitenkin hämmennyksen valtaan: en oikein ymmärrä Oscar-gaalaan sijoittuvaa jaksoa, jonka Norman tulee humalapäissään tärvelemään. Mielestäni kohtaus ei ole edes tarpeellinen, sillä Normanin alennustila on tullut jo todettua. Ehkäpä juuri ristiriitaisuudessaan, yhtäaikaisessa hioutuneisuudessaan ja karheudessaan, Tähti on syntynyt tavoittaa jotakin olennaista 1950-luvun Hollywoodista.