
Ohjaaja David Leanin ja käsikirjoitaja Robert Boltin tulkinta pohjautuu T. E. Lawrencen muistelmiin, mutta yhtä vahvasti se rakentuu ”Arabian Lawrencea” ympäröivien käsitysten ja huhujen varaan. Draaman kaarta rakentaa jykevä aloitus: elokuva alkaa 46-vuotiaan sotasankarin moottoripyöräonnettomuudella ja hautajaisilla. Kun kuoleman hetki koitti, Lawrence – vaikka olikin aikakauden tunnetuimpia julkisuuden henkilöitä – oli monella tapaa vieras ja tuntematon. Oikeastaan koko elokuva etsii vastausta tähän: se näyttää Lawrencen viehtymyksen arabikulttuuriin, naamioitumiseen, identiteettien leikkiin, sankaruuteen mutta myös hänen ristiriitaisuutensa: Lawrencen ihannoima väkivallattomuus kääntyy lopulta vastakohdakseen. Ratkaiseva käänne on turkkilaisten vangiksi joutuminen ja ruumiillinen nöyryytys, jonka todellista laitaa voi vain uumoilla. Kun britit valtaavat Jerusalemin ja Damaskoksen, paljastuu, että ranskalaiset ja britit ovat jo sopineet ottomaanien vallasta vapautuvien alueiden kohtalosta.
Vaikka Arabian Lawrence on tulkinta ensimmäisen maailmansodan ajoilta, jää miettimään sen suhdetta valmistumisaikaansa, aikakauteen, jossa kylmän sodan jännite oli kireimmillään. Välillä tuntuu, että orastava yhtenäinen Arabian valtio on kuin toisen maailmansodan jälkeinen Eurooppa, jota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton intressit repivät. Joukossa on idealisteja, kuten Ali (Omar Sharif), joka elokuvan lopussa ilmoittaa kiinnostuneensa politiikasta, mutta osa on mukana vain itsekkäistä syistä tai ”heimointresseistä”. Lawrencen keskeinen tukija on Auda Abu Tayi (Anthony Quinn), joka janoaa enemmän omaa hyväänsä ja on lopulta enemmän heimonsa edustaja kuin arabi.
Kun Arabian Lawrence valmistui, Iso-Britannian siirtomaa-aika oli väistämättömästi takana. Tuntuu, että britit ovat Lähi-idän keitailla vailla minkäänlaisia selkeitä päämääriä. Brittijoukkojen komentajakin harjoittelee jo ratkaisevien hetkien kynnyksellä onkimisen salaisuuksia ja olisi mieluummin kotona takkatulen ääressä. Tavallaan T. E. Lawrencekin törmää toiminnassaan muuriin: alun idealismi karisee ja lopulta ”Arabian Lawrence” janoaa tuntemattomuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti