Viheltävät luodit (1962)

Viheltävät luodit (Ride the High Country, 1962) oli Sam Peckinpahin toinen pitkä elokuva, selkeästi harkitumpi ja omintakeisempi kuin edellisenä vuonna valmistunut Preerian laki (The Deadly Companions, 1961). Tarinan ytimessä on teema, jota Peckinpah käsitteli monissa myöhemmissä westerneissään: päähenkilöt kuuluvat menneeseen maailmaan, joka on väistämättä painumassa mailleen. Kulttuurista hämmennystä kuvaa avauskohtaus, jossa vanha veteraani Steve Judd (Joel McCrea) saapuu pikkukaupunkiin. Hän kuvittelee astuvansa pääkadulle juhlittuna sankarina, kunnes paljastuu, että väki on kokoontunut seuraamaan kamelin ja hevosen juoksukilpailua. Uusi teknologia, auto, vilahtaa kadulla kuin merkkinä maailmasta, joka ei ole vielä tullut mutta jonka saapumisen kaikki voivat aavistaa. Toinen ”old-timer” Gil Westrum (Randolph Scott) on naamioitunut Buffalo Billiksi, mytologisoi historiaa ammatikseen ja toteaa, että showbisneksessa rahaa tulee helpommalla kuin karjapaimenena. Viheltävät luodit kehittelee taitavasti niitä teemoja, joita Peckinpah sittemmin hioi elokuvissa Hurja joukko (The Wild Bunch, 1969) ja Balladi Cable Hoguesta (The Ballad of Cable Hogue, 1970).

Steve Judd ja Gil Westrum yhdistävät voimansa kuljettaakseen kullankaivajakylän aarteita pankkiin. Matkalla he tutustuvat uskonnolliseen isään Joshua Knudseniin (R. G. Armstrong) ja tämän tyttäreen Elsaan (Mariette Hartley). Tytär pakenee kullankaivajien kylään mennäkseen naimisiin Billy Hammondin (James Drury) kanssa. Jos kullankaivajien kylä on Peckinpahin näkemys nykypäivästä, lopputulos on tyly: Hammondin veljekset ovat täydellisen arvottomia, välinpitämättömiä kaikesta. Sen vastakohtana on Knudsenin uskonnollinen fundamentalismi, joka ei sekään tarjoa visiota tulevaisuudesta. Viheltävien luotien positiivinen voima on siinä, miten pakenevat nuoret ja menneisyyttä haikailevat vanhukset löytävät toisensa ja etsivät yhdessä ulospääsyä.

Viheltävät luodit on ennen kaikkea Joel McCrean ja Randolph Scottin näytös. Molemmat aloittivat Hollywood-uransa 1920-luvun lopussa ja tulivat tunnetuiksi lännenelokuvien ikonisina hahmoina. McCrea oli näytellyt jopa Buffalo Billiä William Wellmanin ohjauksessa vuonna 1944: ehkä juuri siksi Scottin naamiaisasu elokuvan alussa tuntuu niin falskilta. Randolph Scottille Viheltävät luodit jäi uran viimeiseksi roolisuoritukseksi. Paremmin ei olisi western-uraa voinut päättää.