Tomás Gutiérrez Alean Byrokraatin kuolema (La muerte de un burócrata, 1966) on kuubalaisen elokuvan klassikko: humoristinen mutta traaginen kuvaus nuorukaisesta, joka ei byrokratian takia tahdo saada setäänsä haudatuksi. Itse asiassa setä päätyy hautaan jo elokuvan alkumetreillä, mutta koska hänet on kunnon proletaarina haudattu työkirjansa kanssa, hauta on pakko avata, jotta työkirja saadaan lesken eläkehakemuksen liitteeksi.Byrokraatin kuoleman hauskuuksiin kuuluvat muistion muotoon puetut alkutekstit, joiden lopuksi Alea omistaa elokuvansa kaikille niille elokuvantekijöille, jotka ovat työskennelleet Lumièren jälkeen, mutta erityisesti Luis Buñuelille, Ingmar Bergmanille, Laurelille ja Hardylle, Jean Vigolle, Harold Lloydille, Juan Carlos Tabíolle ja Marilyn Monroelle. Kaikkiin näihin tekijöihin viitataan elokuvan aikana (paitsi ehkä Tabíoon, joka oli Alean hyvä ystävä): ruumisvaunut tuovat mieleen Mansikkapaikan, kiipeily yläilmoissa Harold Lloydin komedian Safety Last ja surrealistiset unikuvat Buñuelin. Kun ruumissaatto muuttuu kaaokseksi, sotku alkaa Ohukaisen ja Paksukaisen tit for tat -huumorilla mutta äityy Vigon Nolla käytöksessä -elokuvan inspiroimaksi anarkistiseksi hurlumheiksi.
Tyylilajien vaihdokset tekevät Byrokraatin kuolemasta virkistävää katsottavaa - varsinkin kun nykyelokuva tuntuu usein keskinkertaiselta pötköltä. Avauskohtaus on erityisen herkullinen: kuolleen sedän haudalla paasaa politrukki, joka ylistää edesmennyttä työläisten sankaria. Vainajan suuriin urotekoihin kuului kone, joka suoltaa Lenin-pystejä. Itse kone on kuvattu animaationa ja tuo mieleen myöhemmän Monty Python -huumorin.
Mitä muuta voisi sanoa? Näinä byrokratian aikoina voi vain toivoa, ettei Alean maailma toteudu: pahin byrokaatti saa surmansa, ja päähenkilö kiidätetään takavasemmalle pillit ulvoen...
Muuten: pieni Suomikin on elokuvassa läsnä. Hautausurakoitsija ehdottaa vainajan palsamointia ja pyytää ottamaan yhteyttä Sinuheen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti