(Turun Sanomat 13.6.2010)Kaikkialla puhutaan jalkapallosta. Maailman suosituin urheilulaji kerää jälleen pelaajat viheriölle ja katsojat televisioruutujen ääreen. Jalkapalloon liitetään usein lajin ylivoimaisuutta kuvaava etuliite ’Kuningas’. Varsinkin alan harrastajat pitävät Kuningas Jalkapalloa esteettisenä ja aristokraattisena pelinä, joka elää ylhäisessä yksinäisyydessään muihin verrattuna.
Kuninkaallisuus voi olla myös kielteinen määrite. Kuluvana kesänä TV1 lähettää keskustelusarjaa Kuningas Alkoholi, jossa ruoditaan humalan hurmaa ja viinan kiroja. Alkoholin kuninkuus viittaa siihen ylivoimaan, jolla päihdyttävät juomat hallitsevat elämäämme. Kuninkaan rinnalla me tavalliset tallaajat olemme pelkkiä narreja.
Silmiinpistävää on, että ylivoimainen valta esitetään nimenomaan miehisenä. Miksei vaihteeksi puhuttaisi Kuningatar Jalkapallosta?
*
Kuningas Alkoholi astui julkisuuteen kaikkialla länsimaissa jo 1800-luvulla. Varsinkin raittiusliike sai hallitsijavertauskuvasta hyödyllisen ilmaisun viinanvastaiseen agitaatioonsa.
Vuonna 1894 Sanomia Turusta -lehti loihti lukijoidensa eteen kauhistuttavan kuvan tyrannikuninkaasta, joka ei alamaisiaan säästele:
”Kuningas Alkoholi istuu hallitusistuimellaan ja hallitsee ankarasti rautavaltikallaan. Hän on armoton hallitsija, joka ei suinkaan sääli alamaisiansa. Kyyneleet, nälkä, sydämensurut, epätoivo, köyhyys, turmio ja kuolema, siinä muutamia niistä antimista, joita hän alamaisilleen lahjoittaa. Hän on yhtä sydämetön kuin nälänhätä, yhtä armoton kuin rutto ja yhtä kauhistava kuin kuolema.”
*
Kuningas Alkoholi oli tyranni, joka käytti valtaansa väärin. Tämän mielikuvan juuret ovat 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Ranskan suuri vallankumous riisti monarkilta vallan. Vaikka kuningashuoneita jäi Eurooppaan, valta oli pääosin riistetty.
Käsitys kuninkuudesta – ja pikemminkin kuninkuuden muisto – jakaantui kahtia. Tyrannimaisten näkemysten rinnalle alkoi 1800-luvulla rakentua romanttinen kuva kuninkaista ja kuningattarista, prinsseistä ja prinsessoista, jotka edustivat enemmän mennyttä maailmaa kuin nykyistä. Kuningas oli samanaikaisesti muisto tyranniasta ja vaarattomaksi tehty romanttinen haave.
Suomessa kuninkaalliset ovat olleet suosittuja vielä 1900-luvullakin. Vaikkei itsenäistymisen alkuvaiheessa maasta saatukaan kuningaskuntaa ja Hessenin prinssi Friedrich Karl jäi vaille valtakuntaa, suomalaiset ovat kaihoisasti muistelleet kuninkaallisiaan. Ruotsin nykyinen hallitsijapari on Suomessa hämmästyttävän suosittu. Kun Kaarle XVI Kustaa ja Silvia vierailivat Tampereella vuosituhannen alussa, paikalle kokoontui yli 20 000 katsojaa.
Ilta-Sanomat on seurannut naapurimaan kruununperillisiä kuin omiaan. Kun Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja tämän miesystävä Daniel Westling suutelivat julkisesti ensimmäisen kerran vuonna 2007, suomalaisen toimittajan haukankatse oli paikalla välittämässä ilouutisen itäiseen maakuntaan.
Nyt Suomi hiljentyy odottamaan ensi viikon hääjuhlallisuuksia.
*
Sana ’kuningas’ on suomen kielessä vanhaa perua. Sen on arveltu olevan pronssikautista juurta, ja germaaninen lainasana on ilmeisesti säilynyt alkuperäisessä asussaan paremmin kuin muissa kielissä. Kuninkailla on Suomessa vankka, vuosituhantinen perinne. Vaikkei kruunupäitä ole Suomessa pitkiin aikoihin vallankahvaan päästetty, kuninkuus elää vahvasti – varsinkin kesällä. Mitä olisi kesä ilman tangokuninkaiden taikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti