Kartanon kummitus (1936)

Ruotsin televisio näyttää vanhoja kotimaisia harvemmin kuin Yleisradio, mutta joka maanantai- ja tiistai-iltapäivä SVT esittää annoksen klassikoita ja harvinaisuuksia. Viime aikoina SVT:n ohjelmistossa on ollut ennen kaikkea Ragnar Arvedsonin elokuvia. Aika ei ole riittänyt ruotsalaisen elokuvan haravointiin, mutta olen yrittänyt tallentaa niitä myöhempää käyttöä varten. Nyt katsoin sivusilmällä Tancred Ibsenin ja Ragnar Arvedsonin yhdessä ohjaaman kartanodraaman Kartanon kummitus (Spöket på Bragehus, 1936). Tarinassa on goottilainen vivahdus, ja siksi se tuo mieleen Linnaisten vihreän kamarin (1945). Vielä lähempänä ovat 30-luvun kummituselokuvat, varsinkin René Clairin Kummitus muuttaa länteen (The Ghost Goes to West, 1935). Jostakin syystä kummitteleminen kiehtoi modernisaation keskellä.

Kartanon kummitus muistuttaa toisaalta Risto Orkon elokuvaa Siltalan pehtoori (1934), joka myös sivuaa maaseudun modernisaatiota. Ibsenin ja Arvedsonin tulkinnassa keskiössä on kuitenkin vanhempi kartano, kreivi Joachim Brage vuonna 1672 rakenuttama talo, jonka käytäviä koristavat haarniskat. Kolme tätiä ylläpitää maatilaa, jonka perijäksi nousee nuori Adrienne Brage (Annalisa Ericson). Elämä järkkyy, kun paikalle saapuu kunnostustöitä johtamaan Einar Hård (Adolf Jahr). Tädit koettavat kummittelun avulla häätää Einarin tiehensä, mutta salaisuus paljastuu. Loppukohtauksessa paikalle ilmaantuu myös Joachim Bragen perillinen suoraan alenevassa polvessa, mutta kulkumiehenä hän väistyy nuorten tieltä.