The Sentimental Bloke (1919)

Australialaisen mykkäelokuvan klassikoihin lukeutuva, Raymond Longfordin ohjaama The Sentimental Bloke (1919) perustuu kirjailija ja runoilija C. J. Dennisin runoelmaan The Songs of the Sentimental Bloke, joka oli ilmestynyt neljä vuotta aiemmin. Kirjallisuudellisuus näkyy elokuvassa alusta lähtien: kirjailija nähdään kuvassa samaan tapaan kuin eurooppalaisessa Autorenfilmissä, takeena siitä, että teksti on kirvonnut taiteilijan kynästä. Kirjallinen ote kulkee koko elokuvan läpi, ja loisteliaasti piirretyissä väliteksteissä Dennisin säkeet eivät salli katsojan unohtaa, mistä on kyse. Dennisin runoelmasta on tehty useita myöhempiä filmatisointeja, mutta juuri tätä 106-minuuttista mykkäelokuvaa pidetään yhtenä australialaisen elokuvan kulmakivistä.

Elokuvan ”tunteellinen jätkä” on Bill (Arthur Tauchert), joka alussa viettää suhteellisen huonoa elämää, alkoholin, uhkapelin ja huonon seuran merkeissä. Ympäristö näyttää karulta, ja katukuvat tuntuvat Sydneyn The Rocksin alueelta, sellaisina kuin ne olivat 1910-luvun lopussa, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Bill joutuu hankauksiin poliisin kanssa, mikä saa hänet ajattelemaan elämänsä suuntaa. Vaikka elokuva ei yhteiskunnallista kritiikkiä suoranaisesti esitäkään, on ilmeistä, että köyhyys ja sosiaaliset ongelmat liittyvät yhteen. Silti The Sentimental Bloke ottaa yksilöllisen, moraalisen käänteen. Bill alkaa vähä vähältä muuttaa elämäänsä.

Billin muutokseen kannustaa rakkaus. Bill ihastuu nuoreen neitoon Doreeniin (Lottie Lyell) ja ennen pitkää tutustuu myös tämän äitiin (Margaret Reid). Bill on karkeaotteinen, ja hän suuteleekin Doreenia tarttumalla tämän kasvoihin kaksin käsin. Mutta Bill haluaa muuttua ja alkaa iltasella päntätä päähänsä kirjaa The Etiquette of Australia. Sivistys alkaa iskostua paitsi hyvinä tapoina myös uudenlaisena pukeutumisena. Koko elokuvassa huomio kiinnittyy yllättävän paljon vaatetukseen: hatut tuntuvat vaihtuvan kohtauksesta toiseen, ja olkihattu varmistuu huijarin varmimmaksi merkiksi.

Billin ja Doreenin suhde rakoilee, kun mustasukkaiset tunteet ottavat vallan, mutta ennen pitkää hääkellot soivat. The Sentimental Bloke osoittautuu kehityskertomukseksi, jossa perheen perustaminen saattaa Billin kunnolliselle kurssille. Välillä hän hairahtuu, mutta kiusaukset jäävät taakse, kun nuori pari muuttaa erämaahan, kauas keskuksista. Tässä elokuvassa kaupunki ei ole paheen keskus, joka turmelisi maaseudulta saapuvat nuoret, kuten monessa muussa kapungin ja maaseudun jännitettä kuvaavassa elokuvassa. The Sentimental Bloke asettaa tarinalle selvän suunnan, moralisoimatta kaupunkilaista elämää sinänsä. Monien 1910-luvun melodraamojen rinnalla The Sentimental Bloke on positiivinen, eteenpäin katsova. Samalla se on tarkkanäköinen ihmissuhde-elokuva, jota ryydittää humoristinen ote.