Hirsipuu (1959)

Delmer Daves (1904–1977) opiskeli alunperin lakia Stanfordin yliopistossa, mutta veri veti Hollywoodiin. Ohjaajan ura alkoi vuonna 1943 sotaelokuvalla Tavoitteena Tokio (Destination Tokyo). Sodan jälkeen Daves niitti mainetta kahdella rikoselokuvalla Punainen talo (Red House, 1947) ja Pimeä käytävä (Dark Passage, 1947), joita pidetään film noirin klassikoina. Pakollisen spektaakkelin (Gladiaattorit, 1954) ohella Daves erikoistui 50-luvulla ennen kaikkea lännenelokuviin. Sarja oli kunnianhimoinen, vaikkei Davesiä useinkaan nosteta esiin westernin kehittäjänä. Katkaistun nuolen (Broken Arrow, 1950) jälkeen valmistuivat Sotarummut (Drum Beat, 1954), Peloton mies (Jubal, 1956), Erämaan laki (The Last Wagon, 1956), Armoton ase (3:10 to Yuma, 1957), Cowboy (1958) ja Lainsuojattomat (The Badlanders, 1958). Sarja huipentui Gary Cooperin tähdittämään Hirsipuuhun (The Hanging Tree, 1959).

Hirsipuu alkaa niin pesunkestävän 50-lukumaisesti kuin western vain voi alkaa. Taustalla soi Jerry Livingstonin säveltämä ja Marty Robbinsin tulkitsema laulu ”The Hanging Tree” samalla, kun Gary Cooper ratsastaa Montanan maisemissa ja ohittaa laulussa vilahtavan vanhan tammipuun, jonka katsoja tunnistaa hirsipuuksi. Cooper paljastuu myöhemmin Doc Frailiksi, joka on lääkäri mutta myös uhkapeluri ja nopeakätinen revolverisankari. Hänellä on traumaattinen menneisyys, joka paljastuu vasta myöhemmin, kuten monien muidenkin 50-luvun lännenelokuvien päähenkilöillä. Asetelma tuo mieleen Budd Boetticherin parhaat westernit. Doc auttaa Rune-nimistä nuorukaista (Ben Piazza) selviämään kullankaivajien ahdisteluilta ja ottaa nuorukaisen orjakseen. Kullankaivajien ahneessa kylässä vaikuttaa kiivasluontoinen Frenchy Plante (Karl Malden), joka kulkee karvalakki päässä lähes koko elokuvan ajan. Asetelmaa hämmentää sveitsiläinen neito Elizabeth Mahler (Maria Schell), joka menettää näkönsä postivaunuonnettomuudessa. Elokuvan erikoisiin henkilöhahmoihin kuuluu myös juoppo saarnaaja George Grubb, jota George C. Scott esittää vakuuttavasti.

Alun jälkeen katsoja odottaa hetkeä, jolloin hirsipuu astuu uudelleen kuvaan. Tämä tapahtuu vasta loppukohtauksessa, joka saa melkein oopperalliset mittasuhteet. Elizabeth on saanut näkönsä takaisin ja saanut selville, mistä Docin katkeruus johtuu. Hän ja Rune uhraavat kultavaltauksensa lunastaakseen Docin takaisin elämään kuilun partaalta. Maallinen mammona ajaa kullankaivajat rientämään valtauskirjan perään, mutta tuuli sieppaa paperinpalan mukaansa, yhtä oikukkaasti kuin kohtalo on kuljettanut Docia, Runea ja Elizabethia.

Hirsipuu on yllätyksellinen ja ehyt kokonaisuus, oikeastaan ehyempikin kuin voisi luulla. Delmer Daves sairastui kesken kuvausten, ja Karl Malden saattoi projektin loppuun. Itse asiassa Malden oli kaksi vuotta aiemmin kokeillut ohjaamista elokuvalla Petturi (Time Limit, 1957), mutta Hirsipuun jälkeen hän ei enää saanut uutta mahdollisuutta.