Suomalaisen elokuvan festivaali käynnistyi jo 21. kerran. Keskiviikon ohjelmistossa oli paikallista elokuvatuotantoa, ja avajaisena nähtiin Aarne ja Eino Kivimäen vuonna 1940 tuottama farssi Kulkurin holhokki. Myöhemmin veljekset muistelivat lapsuutensa elokuvakokemuksia Seinäjoella ja ennen kaikkea Charles Chaplinin, Harold Lloydin ja Majakan ja Perävaunun kohelluksia valkokankaalla. Kun elokuvainnostus äityi siihen pisteeseen, että veljekset ostivat 16 mm:n kameran talvisodan jälkeen, he ottivat tavoitteekseen pitkän näytelmäelokuvan valmistamisen. Innostus oli suurta, ja tarinan mukaan kuvauksia tehtiin ruokatunneillakin. Välirauhan aikana Kivimäet työskentelivät Crichton-Vulcanin telakalla Turussa. Lopputuloksena oli täysverinen mykkäelokuva kulkuri-Teemusta (Akseli Jouppi alias Aarne Kivimäki), jonka hoteisiin talvisodassa isänsä menettänyt 6-vuotias Anja (Rauni Helin) päätyy. Samaan aikaan Turun satamassa hääri jalokivivarkauksia tekevä merimies Kujanen (Jere Jouppi alias Eino Kivimäki). Kerronnassa on jonkin verran jatkuvuuskömmähdyksiä, mikä on ymmärrettävää, kun elokuvaa tehtiin pieninä palasina. Parhaimmillaan, esimerkiksi lopun takaa-ajokohtauksessa, Kulkurin holhokki toimii juuri niin kuin tekijät ovat ajatelleet. Esitystä säesti Kari Mäkiranta, joka loihti erityisesti takaa-ajokohtauksesta mehukkaita sävyjä.Kun 20 vuotta sitten kirjoitin Kivimäen veljeksistä Suomen kansallisfilmografiaan, sain nähdä Kulkurin holhokista perikunnan hallussa olleen kopion. Jostakin syystä Suomalaisen elokuvan festivaaleilla nähdystä kopiosta puuttui noin viisitoista minuuttia, muun muassa ryöstökohtaus Kauppiaskadulta. Tämä ei sinänsä tahtia haitannut, mutta vuoden 1940 kuvat Turun keskustasta olisi ollut hauska nähdä valkokankaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti