Rajaseudun kostaja (1957)

Kiirastorstaina pyhitimme lepopäivän aattoa katsomalla Budd Boetticherin lännenelokuvan Rajaseudun kostaja (Decision at Sundown, 1957). Boetticherin yhteistyö käsikirjoittaja Burt Kennedyn kanssa on arvostettua, mutta Rajaseudun kostajan teksti on Charles Lang Jr:n kynästä, samaan tapaan kuin vuotta myöhemmin valmistunut Hän ratsasti yksin (Buchanan Rides Alone). Jos Kennedyn westernit sijoittuvat erämaan yksinäisyyteen melkein eksistentialistissa mittasuhteissa, Langin käsikirjoitukset sijoittuvat kaupunkiin. Rajaseudun kostajan keskiössä on Sundown-niminen pikkukaupunki, jonka valtiaaksi on noussut Tate Kimbrough (John Carroll). Muiden Boetticher-westernien tapaan Rajaseudun kostaja alkaa napakasti: Bart Allison (Randolph Scott) pysäyttää postivaunut, ja vaikka katsoja odottaisi ryöstöä, Allison vain nousee vaunuista ja lähtee ystävänsä Samin (Noah Beery Jr.) mukaan. Kun kaverukset saapuvat Sundowniin, tarina tuntuu tutulta. Tate Kimbrough on menossa naimisiin Lucy Summertonin (Karen Steele) kanssa, kun kostaja – Bart Allison itse – asettuu esteeksi.

Sundownissa tapahtumat tuntuvat etenevän reaaliaikaisesti. Replikoinnissa vilahtaakin arvio siitä, että syntyvä selkkaus kestää ”tunnin”, mikä sopii hyvin yhteen elokuvan keston kanssa. Allison keskeyttää hääseremoniat mutta ei suorita kostoaan kirkon seinien sisällä: uhkauksen jälkeen hän vetäytyy läheiseen ruoka-aittaan odottamaan ratkaisua. Sundown osoittautuu tyypilliseksi Villin Lännen korruptoituneeksi kyläksi, jonka sheriffi Swede Hansen (Andrew Duggan) on vain isäntänsä kätyri. Tämä kaikki on lopulta arvattavaa eikä kovin yllätyksellistä. Silti Rajaseudun kostaja onnistuu hätkähdyttämään. Bart Allison on sisällissodan veteraani, jonka traumana on vaimon itsemurha. Syyllisenä hän pitää Tate Kimbrough'ta. Boetticher riisuu myös Kimbourgh'n stereotyyppisestä roolistaan näyttäessään hänet pelokkaana, kädet täristen, ennen viimeistä kohtaamista. Mustavalkoinen asetelma monimutkaistuu muutoinkin. Allisonin kuva menneestä on illuusio, kuten Sam hyvin tietää, ja kosto on oikeastaan vain Allisonin tapa torjua menneisyys. Viimeisessä kohtauksessa verikosto ei toteudu, sillä Allison ymmärtää, ettei hän voi päästä eroon traumastaan tappamisen kautta, ja Kimbrough, joka paljastuu säälittäväksi ihmispoloksi, saa lähteä kaupungista. Vielä säälittävämpi on Bart Allison, joka niin ikään lähtee. Jos elokuvan alussa Sam tuli noutamaan Bartia hevosen kanssa, nyt – Samin kuoltua – Bart on vielä yksinäisempi ja häipyy mukanaan hevonen, jolla ei enää ole ratsastajaa. Fred Zinnemannin Sheriffiä (High Noon, 1952) Rajaseudun kostaja muistuttaa siinä mielessä, että voittaja on kaupunkiyhteisö, joka asettuu oikeudenmukaisuuden puolelle.