Ihmisiä sunnuntaina (1930)

Criterion on julkaissut saksalaisen elokuvan klassikon Ihmisiä sunnuntaina (Menschen am Sonntag, 1930) loisteliaana bluray-julkaisuna. Pohjana on Hollannissa säilynyt kopio, jota on täydennetty Italiasta ja Sveitsistä löydetyillä, puuttuvilla osilla. Tuloksena on 73-minuuttinen ehjä kokonaisuus mykkäelokuvasta, joka valmistui aivan talouslaman kynnyksellä ja joka rakentaa ainutlaatuisen kuvan Weimarin ajan Berliinistä. Ihmisiä sunnuntaina on poikkeuksellinen myös siksi, että sen tekijäryhmä nousi myöhemmin maineeseen Hollywoodissa. Ohjauksesta vastasivat Robert Siodmak ja Edgar G. Ulmer, tarinan kehitteli Curt Siodmak, käsikirjoituksen kirjoitti Billie (myöhempi Billy) Wilder ja kuvaajan apulaisena toimi Fred Zinnemann. Kaikki olivat vähän päälle kaksikymppisiä. Kuvallisen osaaminen varmimpana vakuutena oli Eugen Schüfftan, 20-luvun merkittävimpiä saksalaisia visualisteja, ja hänkin jatkoi sittemmin uraansa Yhdysvalloissa.

Ihmisiä sunnuntainta on puolidokumentaarinen: se sisältää paljon kuvia Berliinistä, kaduilta ja toreilta, metroasemilta ja puistoista, takapihoilta ja paraatipaikoilta. Juuri nämä kuvat ovat toinen toistaan vaikuttavampia. Päähenkilöinä on viisi nuorta, jotka esiintyvänä itsenään, taksikuski Erwin Splettstösser, levykaupan myyjä Brigitte Borchert, viinikauppias Wolfgang von Waltershausen, elokuva-avustajana työskennellyt Christl Ehlers, jonka äiti oli tunnettu cembalisti Alice Ehlers, sekä malli Annie Schreyer. Erwin elää yhdessä Annien kanssa. Lauantaina kaverukset Erwin ja Walter päättävät lähteä seuraavana päivänä Wannseelle, mutta Annie nukkuu koko sunnuntain pommiin eikä ehdi mukaan lainkaan. Walter iskee kadulta Christlin kohtauksessa, jonka liikkuva kamera tuo jo mieleen uuden aallon kaupunkikuvat. Lopulta Christl lähtee Wannseelle ja tuo mukanaan ystävättärensä Brigitten, jolla on Electrolan myymälästä lainattu gramofoni mukanaan - ja tietysti ajan hitti iskelmä ”In einer kleinen Konditorei” (Me kahvilassa istuttihin). Rantaelämän huvitukset ja flirttailu ovat pääroolissa, ja tuntuu, että kesällä 1929 kuvatussa elokuvassa kukaan ei tunne huolta huomisesta, ainakaan kuvauksen kohteena olevat nuoret.

Kamera on iholla, lähellä ihmisiä, ja lopputuloksena on hyvin inhimillinen kurkistus yli 80 vuoden takaiseen aikaan. Kesän 1929 Berliini on toisenlainen kuin se, joka on muistissamme toisen maailmansodan ja kylmän sodan ajalta. Berliinin topografia järjestyy odottamattomin tavoin, vaikka tutut monumentit, Brandenburger Tor ja Siegessäule, vilahtavat kuvissa. Elokuva tuntuu vihjaavan siihen, että on myös sellaisia berliiniläisiä, jotka vaalivat historiallisia monumentteja ja istuvat menneisyyden muistoja hautoen, mutta nykyaika elää viikonpäivät työtä paiskovien ja viikonloput rentoutuvien nuorten parissa. Lopputeksteissä annetaan ymmärtää, että kun maanantai koittaa, neljä miljoonaa berliiniläistä odottaa vain seuraavaa viikonloppua, sunnuntaita. Rivien välissä, fiktiivisen tarinan lomassa, Ihmisiä sunnuntaina kirjoittaa kappaleen sunnuntainvieton kulttuurihistoriaa.

Elokuvaa katsoessa ei voi olla miettimättä, mitä päähenkilöille tapahtui vuoden 1930 jälkeen. Blurayn lisämateriaalina on dokumentti, jossa vuonna 2000 haastatellaan levymyyjä Brigitte Borchertia (1910-2011) ja vielä elossa ollutta Curt Siodmakia (1902–2000). Borchertille tarjottiin elokuvarooleja, mutta hän vetäytyi perhe-elämään. Erwin Splettstösser esiintyi vielä kahdessa muussakin elokuvassa, mutta kuoli onnettomuudessa, käsijarrun pettäessä, vuonna 1931. Wolfgang von Waltershausen (1900-1973) esiintyi niin ikään kahdessa muussa elokuvassa, mutta muutti Etelä-Saksaan sukunsa juurille. Annie Schreyer ei tiettävästi palannut kankaalle, eikä hänestä dokumentissa mainita sanakaan. Sen sijaan Borchert muistelee, että juutalaistaustainen Christl Ehlers muutti pian natsien valtaannousun jälkeen Yhdysvaltoihin, kuten teki myös suuri osa Ihmisiä sunnuntaina -elokuvan tekijöistä. Vuonna 1911 syntynyt Ehlers esiintyi pienessä sivuroolissa Meryn LeRoyn elokuvassa Escape (1940) ja kuoli Uudessa Meksikossa 48-vuotiaana vuonna 1960.