Lenin Love, Stalin Love

Esittävän Taiteen Toukokuu toi tänään Turun kaupunginteatterin päänäyttämölle Andriy Zholdakin ohjaaman Lenin Love, Stalin Love. Kuulin jälkeenpäin, että tekstitys oli ukrainankielisen dvd:n pohjalta syntynyt vuorokaudessa, mutta se kannatti. Runollinen teksti oli välttämätön draaman kannalta, vaikka toisaalta Zholdakin elokuvallinen, suggestiivinen ote olisi joka tapauksessa temmannut vastustamattomasti mukaansa. Lenin Love, Stalin Love hyödyntää videoteknologiaa aivan niin kuin kaupunginteatterissa menestyksellisesti esitetty Anna Karenina, mutta estetiikassa on eroja: näyttelijätyö ei ole yhtä hektistä, ja musiikin ja efektien luoma äänimaisema saa erityisen vahvan aseman. Ehkä juuri vangitseva soundscape tuo esitykseen elokuvallista imua. Filmaattisuudesta puheen ollen: Zholdak on opiskellut Puolassa Krzysztof Zanussin johdolla ja korostanut myös georgialaisen elokuvantekijän Sergei Paradžanovin vaikutusta.

Lenin Love, Stalin Love pohjautuu Vasyl Barkan romaaniin ja kuvaa Ukrainan nälänhätää 1932-33, holomodoria, jossa miljoonat ihmiset menettivät henkensä. Hurjimmissa arvioissa on väitetty jopa 14 miljoonan ukrainalaisen kuolleen Neuvostoliiton aiheuttaman nälänhädän seurauksena. Näitä käsityskyvyn ylittäviä mittasuhteita Zholdakin draama ei yritä tavoittaa, mutta se ottaa näkökulmakseen pienen kylän, jonka väki kätkee kultaisen ehtoollismaljan järven pohjaan. Lopulta vainon kohteeksi joutuu erityisesti Myron Katranyk, jonka perhe tuhoutuu ja Myron itse syöstään ristiinnaulittuna järveen. Myronin kuolema on samanaikaisesti raju ja koskettava. Yhtä vaikuttavia ovat videokuvat Myronin haudasta, jonka äärelle vaimo ja poika jäävät suremaan. Pienen kylän halki juna pyyhältää tavan takaa: kansanmurha jää ulkomaailman unohtamaksi. Kukaan ei pysähdy auttamaan, kun kuoleman partaalla olevat ihmiset yrittävät löytää jyviä mullan seasta. Koskettava on myös lopetus, jossa poika joutuu eroon äidistään ja jää lopulta yksin. Jonkinlaista toivoa synkälle draamalle antaa se, että Leninin ja Stalinin ”rakkaudelta” varjeltu ehtoollismalja on kuitenkin säästynyt järven syvyyksissä.