Linnaisten vihreä kamari (1945)

Linnaisten vihreästä kamarista (1945) kirjoittaminen on toukotöiden takia jäänyt. Katsoimme Zachris Topeliuksen tarinaan perustuvan Valentin Vaalan kauhuklassikon lasten kanssa, ja luulen, että lause ”katolta löytyi poltettu kavion jälki” jäi askarruttamaan viisivuotiasta Eemiliä. Mutta onneksi elokuvassa ei ollut liikaa kauhunväristyksiä: kellarissa elelevä kummituskin paljastui sovintoa odottavaksi mummeliksi. Linnaisten vihreä kamari kuuluu niihin kotimaisiin elokuviin, jotka televisio vakiinnutti klassikoksi. Elokuva nähtiin TES-TV:llä ensimmäisen kerran jo vuonna 1961. Nyt katsottuna Linnaisten vihreässä kamarissa on paljon syntyaikansa henkeä. Kun viimeisissä kuvissa kehotetaan unohtamaan mennyt ja katsomaan tulevaisuuteen, tuntuu kuin katsojaakin kannustettaisiin pyyhkimään pois sodan aiheuttamat murheet. Myös sosiaaliset jännitteet laukeavat: von Littow (Paavo Jännes) saa pitää esi-isiensä vääryydellä hankkiman aseman, kun nuori Lithau (Rauli Tuomi) nai perheen tyttären.