Australian ensimmäinen 100-prosenttinen, läpipuhuttu äänielokuva oli Norman Dawnin ohjaama musikaali
Showgirl’s Luck. Se valmistui vuonna 1931, joten australialainen
talkie kulki melko samanlaisia latuja suomalaisen kanssa.
Sano se suomeksi valmistui saman vuoden maaliskuussa. Tyypillistä varhaisille äänielokuville oli niiden ”äänekkyys”, vaikka poikkeuksiakin oli (loistavana esimerkkinä Fritz Langin
M).
Sano se suomeksi oli revyyelokuva,
Showgirl’s Luck taas enemmän musikaali. Yhteistä on se, että molemmat korostivat kielen ja kansallisuuden merkitystä.
Showgirl’s Luck alkaa Australian lipun liehunnalla, jota säestää pitkä monologi uuden teknologian suomista mahdollisuuksista. Vielä kiinnostavampaa on se, että elokuva paljastaa myös itse teknologian: music hall -ryhmä valmistautuu äänielokuvan tekemiseen, ja samaan aikaan kun numeroa esitetään, kuvataan, miten ääni kaivertuu levymuottiin. Itse elokuva vaikuttaa kuitenkin optiselta äänielokuvalta, joten ehkä levyn kaivertaminen viittaa yleisemmin mekaanisen äänen läpimurtoon.
Showgirl’s Luck -elokuvan tarina on melko yksioikoinen, mutta sitä höystävät tilalliset siirtymät. Erikoisuuksiin kuuluu junamatka Queenslandista Sinisille vuorille, jossa kuvausten on määrä tapahtua. Kiinnostavia ovat eri etniset ja alueelliset identiteetit, joita Australian englannin hienouksia tunnistamattomana oli välillä vaikea tavoittaa. Elokuvan päähenkilö Peggy (Susan Denis) esittää puolet elokuvasta ruotsalaista, ja stereotypia käy selväksi: ”Swede” on aina reilu mutta suurikokoinen ja vähän yksinkertainen.
Australian ensimmäinen 100-prosenttinen, läpipuhuttu äänielokuva oli Norman Dawnin ohjaama musikaali Showgirl’s Luck. Se valmistui vuonna 1931, joten australialainen talkie kulki melko samanlaisia latuja suomalaisen kanssa. Sano se suomeksi valmistui saman vuoden maaliskuussa. Tyypillistä varhaisille äänielokuville oli niiden ”äänekkyys”, vaikka poikkeuksiakin oli (loistavana esimerkkinä Fritz Langin M). Sano se suomeksi oli revyyelokuva, Showgirl’s Luck taas enemmän musikaali. Yhteistä on se, että molemmat korostivat kielen ja kansallisuuden merkitystä. Showgirl’s Luck alkaa Australian lipun liehunnalla, jota säestää pitkä monologi uuden teknologian suomista mahdollisuuksista. Vielä kiinnostavampaa on se, että elokuva paljastaa myös itse teknologian: music hall -ryhmä valmistautuu äänielokuvan tekemiseen, ja samaan aikaan kun numeroa esitetään, kuvataan, miten ääni kaivertuu levymuottiin. Itse elokuva vaikuttaa kuitenkin optiselta äänielokuvalta, joten ehkä levyn kaivertaminen viittaa yleisemmin mekaanisen äänen läpimurtoon.
Showgirl’s Luck -elokuvan tarina on melko yksioikoinen, mutta sitä höystävät tilalliset siirtymät. Erikoisuuksiin kuuluu junamatka Queenslandista Sinisille vuorille, jossa kuvausten on määrä tapahtua. Kiinnostavia ovat eri etniset ja alueelliset identiteetit, joita Australian englannin hienouksia tunnistamattomana oli välillä vaikea tavoittaa. Elokuvan päähenkilö Peggy (Susan Denis) esittää puolet elokuvasta ruotsalaista, ja stereotypia käy selväksi: ”Swede” on aina reilu mutta suurikokoinen ja vähän yksinkertainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti