Sankari kuin sankari (1948)

Hannu Lemisen Sankari kuin sankari (1948) tuo mieleen välirauhan aikana valmistuneen musikaalin Poretta (1941): molemmat käsittelevät säännöstelyn aikakautta ja ennen kaikkea mustan pörssin kauppaa. Yhdistävänä tekijänä on Ilmari Unho, jonka kynästä Sankari kuin sankari on. Erityisen hämmentävää elokuvassa on sen poliittinen suorasukaisuus. Keskiössä on leipomoyrittäjä August Kaskinen (Uuno Laakso), jonka poika (Esko Saha) haluaisi muusikoksi. Aku kieltäytyy poikansa opintojen tukemisesta, mutta ihastuu tämän laulajaystävättäreen (Liisa Tuomi). Tämä on sinänsä normaalia kotimaista elokuvaa, mutta yllättävä käänne on se, että Akusta leviää huhu mustan pörssin keinottelijana. Vielä yllättävämpää on, että hänen katu-uskottavuutensa kohenee roimasti. Elokuvan yhteiskuntakuva vaikuttaa kyyniseltä, varsinkin kun keinottelijahuhun laittavat liikkeelle poliisiksi tekeytyneet varkaat, jotka eivät elokuvan aikana jää edes kiinni rötöksestään.