Vappu on tänään

Kolumni Turun Sanomiin 1.5.2010

Omituinen unikuva nousi mieleen vappuaaton aamuna: vuosisatojen kuluttua tulevaisuuden arkeologit ovat uurastaneet vulkaanisen tuhkan alta esiin 2000-luvun aineellista kulttuuria. Taskulampun valokeila paljastaa oudon näyn: valkoisen lakin jäänteet, muovinen nenä ja silmälasit, punainen lippu ja iskulause, tyhjentynyt foliopallo, kanan luita, viinipullon pirstaleita…

Vapun kuva on ristiriitainen. Sama päivä on suomalaisen työn juhlaa ja markkinahumua, akateemisten tempausten ja poliittisten puheiden päivä ja perhetapahtuma. Tähän kaikkeen valmistaudutaan simaa pullottamalla ja tippaleipiä paistamalla.

Vapulla on pitkä pakanallinen perinne, mutta nimensä se on saanut 700-luvulla eläneestä baijerilaisesta abbedissasta Valburgista. Hänet julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta 870. Vappua on vietetty keskiajalta lähtien, mutta 1800-luvulla päivä tuli myös työväenliikkeen juhlaksi.

*

Lapsena tuntui, että kaikki vaput ovat samanlaisia. Toisinaan käytiin urheilupuistossa kuuntelemassa puheita, vaikka huomioni kiinnittyi enemmän liehuviin lippuihin kuin kovaäänisten kumuun. Torilta piti saada markkinapallo. Mieleen painui viihdeohjelma Ilkamien toteamus vapusta opiskelijoiden ja ylityöntekijöiden juhlana. Toukokuun ensimmäisen päivän yhteiskunnallisuus alkoi häämöttää, vaikka simalasin ääressä oli turvallisempaa.

Perinteet elävät toiston ja muistin kautta, mutta samalla ne ovat alituisessa muutoksessa, jonka havahtuu huomaamaan vasta, kun aikaa on kulunut kylliksi.

*

Lehteilin eilen turkulaista Uutta Auraa nähdäkseni, millainen vappu oli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Lehti kirjoitti 1. toukokuuta 1900: ”Kevät tulee kolkonkin talven jälkeen, sulaa ne kerran hirveätkin hanget. Tämä luonnon järkähtämätön laki on hyvä pitää muistossa kolean kylmyyden painaessa mieltä.”

Takana oli ”kolkko talvi” siinä mielessä, että helmikuun manifestin jälkeen oli eletty sortokauden pelonsekaisissa tunnelmissa.

Uuden Auran sivuja tutkiessa tuntuu, että menneisyyden vappu on monella tapaa vieras. Raittiusasia herätti erityistä intohimoa. Raittiusliike olikin ottanut vappukilistelyn ja pullojen kallistelun erityiseen tarkkailuun. Keväisten tulevaisuuden haaveiden keskellä oli syytä ”jättää pois se tulivesi, joka polttaa nauttijaltaan tulevaisuuden, henkiset kyvyt ja aineellisen hyvinvoinnin”.

*

Vuonna 1900 vappu oli rauhallinen, vaikka 1. toukokuuta olikin vakiintunut työväen mielenosoituspäiväksi. Uuden Auran mukaan muutamissa kaupungeissa oli ”rettelöitä” palkkauskysymysten tähden, mutta Turussa vain räätälit kiistelivät: ”Ja toivoa sopinee senkin pian tulevan ratkaistuksi.”

Tuttua vuoden 1900 vapussa oli muistuttelu siitä, miten tärkeää on pukeutua lämpimästi. Vappuna on oltava varuillaan ja ”katsottava ilman merkkejä ennenkuin kevään varaan antaumme ja keveihin kesävaatteisiin pukeumme”.

*

Menneisyys on samaan aikaan tuttua ja vierasta. Vapunvietto on historiallinen perinne, johon on laskostunut kerrostumia vuosisatojen kuluessa. Osa kerrostumista ulottuu kauas historiaan, osa on henkilökohtaisen muistin piirissä. Vaikka me kaikki olemme menneisyyden perillisiä, vapusta voi rakentaa omanlaisensa, niiden muistojen pohjalta, joita itse kannamme. Siinä on muutoksen siemen.

Silti on tärkeää elää tässä ja nyt. Uusi Aurakin toteaa:

”Vappu on meillä tänään. Pitäkäämme keväistä mieltä vanhemmatkin ihmiset ja iloitkaamme nuorison mukana.”