Clint Eastwoodin Kalpea ratsastaja (Pale Rider, 1985) ei ehkä olisi palannut kotiohjelmistoon ilman uutta blu-ray-julkaisua. Elokuvan näkeminen 25 vuoden tauon jälkeen palauttaa mieleen monia asioita: muistan varsinkin, miten ensi-illan aikoihin Eastwoodin messianistisuus ärsytti. Samaan aikaan kun nuori Megan (Sydney Penny) hautaa koiraansa ja toivoo ihmettä, pelastajaa, ilmestyskirjan ratsastaja lähestyy valkean hevosensa selässä. Tappajaksi luultu kovanaama osoittautuukin saarnaajaksi (Clint Eastwood), joka asettuu puolustamaan suurpääoman ahdistelemia kullankaivajia. Tarina tuntui melkein suoraan George Stevensin Etäisten laaksojen miehestä (Shane, 1953) kopioidulta. Stevensin elokuvaa on usein kutsuttu klassisista klassisimmaksi westerniksi, ja tämän seurauksena myös Kalpea ratsastaja noudattelee lajityypin piirteitä viimeisiin kuviin asti.Kun Kalpeaa ratsastajaa katsoo pitkän tauon jälkeen, huomio kiinnittyy visuaaliseen tyyliin, joka on paikoin etnografisen sumeaa (kullankaivajien leiri), paikoin leonemaisen formalistista (Saarnaaja poimii hattunsa ennen viimeistä kaksintaistelua). Jos Stevensin Etäisten laaksojen miehessä etualalla oli vastakkainasettelu maanviljelijöiden ja karjankasvattajien välillä, Kalpean ratsastajan keskiössä on pienyrittäjyyden ja suurteollisuuden jännite. LaHoodin johtama kaivos tuhoaa ympäristöä surutta, metsää kaatuu ja maata myllerretään. Elokuvan sanoma ei oikeastaan huipennu lopun kaksintaistelussa vaan kohtauksessa, jossa Saarnaaja ja Hull Barret (Michael Moriarty) tuhoavat luontoa turmelevien keinottelijoiden pesäpaikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti