Sodoma ja Gomorra (1922)

Unkarilaissyntyinen Mihály Kertész, myöhempi Michael Curtiz, ohjasi Itävallassa monumentaalisen draaman Sodoma ja Gomorra (Sodom und Gomorrha, 1922). Alkuperäisellä teoksella oli mittaa 180 min, mutta 2000-luvun alussa tehty rekonstruktio on vain 98 min. Tämä on hämmästyttävää oikeastaan sikäli, että lopputulos on looginen, ymmärrettävä ja rakenteeltaan kiinnostava. No, ehkäpä moni nykypäivänkin spektaakkeli olisi parempi saksittuna!

Sodoma ja Gomorra alkaa Lontoossa: ensimmäinen kohtaus sijoittuu pörssiin, sillä raha hallitsee maailmaa. Mary Conway (Lucy Doraine) on rakastunut kuvanveistäjä Harry Lightoniin (Kurt Ehrle) mutta valitsee rikkaan pankkiiriin, ja Harry yrittää itsemurhaa. Tarina yltyy melodramaattiseen huippuunsa, kun Marylle sukeutuu suhde uuden miehensä poikaan - joka juuri on palannut luostarista papin saattelemassa. Dramaattinen käänne on kuitenkin vain unta, mikä paljastuu vasta myöhemmin. Mary päätyy vankilaan, ja pappi loihtii esiin näkymän Sodoman viimeisistä päivistä. Raamatullisessa kuvaelmassa Mary on Lotin vaimo, Astarten papitar, joka lopulta muuttuu suolapatsaaksi. Pappi taas on Herran enkeli, joka tulee pelastamaan Lotin. Kun Mary herää unestaan, hän rientää sairalaan Harryn, rakastettunsa, luo.

Tarina on erikoinen ja yllättävä: keskivaiheilla syntinen naiskuva tuntuu karkealta karikatyyriltä, mutta loppu muuttaa näkökulman koko elokuvaan. Synnin pelko on vain aavekuva, pelote. Kiinnostava on myös se tapa, jolla historiallista episodia käytetään nykypäivään sijoittuvan elokuvan osana. Seuraavana vuonna 1923 Cecil B. DeMille ohjasi spektaakkelinsa Kymmenen käskyä (The Ten Commandments), joka Kertészin elokuvan tapaan nostaa esiin historian kytkennän nykypäivään.

Kertészin tulkinnassa Sodoman tuho muistuttaa ensimmäisen maailmansodan taistelutannerta, jossa pommit paukahtelevat. Illan lopuksi oli pakko katsoa vielä John Hustonin Raamatun (The Bible, 1966) Sodoma ja Gomorra -episodi. Se onkin paheellisuudessaan aivan omaa luokkaansa, ja myös uskollisempi Raamatun tekstille. Mielikuva lapsuudesta oli oikea: Sodoman tuho muistuttaa atomipommin räjähdystä!