Vaaleanpunaisten panttereiden läpikäynti jatkuu sarjan neljännellä elokuvalla Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (Pink Panther Strikes Again, 1976). Elokuvan Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964) jälkeen komisario Clouseaun toilailuihin tuli pitkä tauko. Tosin Bud Yorkin oli tekaissut vuonna 1968 heikon välinäytöksen Pimut piiloon, poliisi tulee (Inspector Clouseau, 1968), jossa ranskalaispoliisia imitoi Alan Arkin. Blake Edwards ryhtyi jatko-osaan vasta kymmenen vuoden jälkeen. Mutta koska levyhyllystämme puuttuu vuonna 1974 valmistunut Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther), oli tyydyttävä neljäneen jaksoon Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen.Lopputulos on - jos mahdollista - aiempaa karikatyyrinomaisempi. Clouseaun vastavoimaksi on noussut mielisairaalaan päätynyt poliisipäällikkö Dreyfus (Herbert Lom), joka elokuvan ajan yrittää päästä eroon traumansa aiheuttajasta. Kun ensimmäinen Vaaleanpunainen pantteri oli 50-lukuhenkinen seikkailuelokuva, nyt Edwards on ammentanut vaikutteita ajankohtaisista James Bond -elokuvista. Dreufys turvautuu teknologiaan ja uhkaa koko maapallon tulevaisuutta, vain saadakseen Clouseaun hengiltä. Bond-vaikutteisiin viittaa myös lopun parodinen rakastelukohtaus, jota Tom Jonesin ”Come to Me” säestää. Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen viittaa myös toiseen suuntaan: baijerilainen Mondscheinin linna muistuttaa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvan natsilinnaa: tiedemieshahmo Fassbenderkin muistuttaa tohtori Jonesin isää.
Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (1976) jättää toivomisen varaa: huumori on lähinnä Clouseaun slapstickin varassa, ja Blake Edwardsin komedialliset oivallukset ovat vähissä.
Muuten: Mennään bussilla -sarjan faneja ilahduttaa erityisesti hovimestari Jarvis (Michael Robbins), joka vapaa-aikanaan esiintyy homobaarin drag-laulajana. Robbins oli Mennään bussilla -sarjan vävypoika Arthur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti