Samaan aikaan kun kylmä sota oli lähestymässä päätepistettään, avaruusalus Enterprisen miehistö murtaa ”suuren vallin” yrittäessään löytää paratiisin. William Shatnerin ideoima ja ohjaama Star Trek -elokuva Star Trek V - Viimeisellä rajalla (Star Trek V: The Final Frontier, 1989) alkaa ajankohtaisella viittauksella terrorismiin. Vulkanuslainen Sybok (Laurence Luckinbill) kidnappaa kolme poliitikkoa, ja Kirkin, Spockin ja McCoyn on keskeytettävä aktiivilomansa. Kidnappaus muuttuu lopulta lähestystehtäväksi: Sybok saa käsiinsä koko Enterprisen ja lupaa ohjata ryhmän Jumalan luokse, Eedeniin, joka löytyy galaksin ytimestä. Tarina flirttailee ajankohtaisella politiikalla, mutta palaa lopulta alkuperäisen Star Trek -tv-sarjan henkeen. Juoni muistuttaa The Way to Eden -episodia, mutta paratiisimyytti oli muutenkin sarjan keskeistä raaka-ainetta (esim. erinomainen jakso This Side of Paradise).Star Trek -elokuvien joukossa Viimeisellä rajalla ei ole kovinkaan korkeassa kurssissa, varmaankin siksi, että sen erikoistehosteet vaikuttavat nykynäkökulmasta kömplelöiltä. Vanhanaikaisilta en vaikuttivat myös vuonna 1989, jos ajatellaan, että samana vuonna valmistui Spielbergin Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Tarina kertoo, että vuonna 1989 George Lucasin perustama Industrial Light and Magic oli niin ylityöllistetty, ettei se voinut ottaa Star Trek -elokuvaa hoteisiinsa. Tämän takia William Shatner joutui lyhentämään loppukohtausta, jotta tulos olisi edes jotenkin uskottava.
Minun mielestäni elokuvan ydin on kuitenkin muualla: se toimii hyvin ilman tehosteitakin. Tai ehkä juuri siksi Viimeisellä rajalla muistuttaa 1960-luvun tv-sarjaa. Parhaimmillaan elokuva on puolenvälin jälkeen, kun Sybok saa Enterprisen väen muistelemaan menneisyyden traumoja ja etsimään sovitusta henkisille haavoille. Viime kädessä alkuperäisessä Star Trek -sarjassakin oli kyse enemmän ihmisyydestä kuin teknologian edistysaskeleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti