Kenelle kellot soivat (1943)

YLE Teema esitti Ernest Hemingwayn tekstiin pohjautuvan, Sam Woodin ohjaaman Kenelle kellot soivat (For Whom the Bell Tolls, 1943), joka sijoittuu vuoteen 1937, Espanjan sisällissodan melskeeseen. Elokuvasta on kaksi eri kopiota, joista nyt nähty on 168-minuuttinen, restauroitu versio. Ehkäpä saksien käyttö olisi tehnyt hyvää, sillä elokuvassa on muutama kohtuuttoman pitkä kohtaus. Yhdysvaltalainen Robert Jordan (Gary Cooper) on saapunut tasavaltalaisten avuksi räjäyttämään siltaa ja tutustuu vuoristossa lymyileviin sisseihin. Heidän joukoissaa on nuori Maria (Ingrid Bergman), johon Robert ihastuu. Mariaan on iskenyt silmänsä myös Pablo (Akim Tamiroff), ja kolmiodraamaa puidaan kohtuuttoman pitkään. Vaikka elokuva sijoittuu Espanjan sisällissotaan, Sam Woodin käsissä Kenelle kellot soivat on painottunut melodraamaksi.

Kenelle kellot soivat tuli ensi-iltaan toisen maailmansodan keskellä, heinäkuussa 1943. Käsikirjoittaja Dudley Nichols ja ohjaaja Sam Wood ovat selvästi tehneet kaikkensa, ettei tasavaltalaisten avuksi rientävästä Robertista jäisi mielikuvaa kommunistina. Dialogissa on sopivasti kriittisiä huomioita niin saksalaisista kuin venäläisistäkin. Ihmetystä herättää se, miksi elokuvassa käytetään niin paljon venäläisiä näyttelijöitä sivuosissa. Pabloa esittävä Akim Tamiroff oli jo vakiinnuttanut asemansa, mutta muissakin rooleissa vilahtaa venäläistaustaisia näyttelijöitä: Mikhail Rasumny Rafaelina, Vladimir Sokologg Anselmona, Adia Kuznetzoff Gustavona, Leonid Snegoff Ignaciona... Filmografiatietojen mukaan kaikki olivat syntyneet Venäjällä 1880- ja 1890-lukujen taitteessa ja tulivat filmialalle, joko Saksassa tai Yhdysvalloissa 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa. Vallankumouksen jälkeen venäläisiä näyttelijöitä oli paljon liikkeellä, mutta varmasti Hollywoodissa oli yhtä runsaasti latinalaistaustaisia avustajia.

Erityisenä casting-ongelmana on Ingrid Bergman, joka esittää espanjalaista Maria-neitoa. Jos suuri osa tasavaltalaisita puhuu englantia venäläisesti murtaen, ei sinänsä haittaa vaikka Maria puhuisikin skandinaavisella aksentilla. Ehkä Bergman tuntui sopivalta siksi, että hän oli vain hieman aiemmin ollut Casablancassa. Myös Kenelle kellot soivat -elokuvassa rakastavaisten täytyy työntää omat tunteensa syrjään ja asettua palvelemaan korkeampia tarkoitusperiä.