Tintti ja siniset appelsiinit (1964)

Jean-Jacques Vierne aloitti Tintin seikkailujen filmatisoinnit vuonna 1961 elokuvalla Tintti ja merirosvojen aarre (Tintin et le Mystère de la Toison d’Or). Jatkoa saatiin odottaa kolme vuotta, kunnes Philippe Condroyer sai ohjattavakseen seikkailun Tintti ja siniset appelsiinit (Tintin et les oranges bleues, 1964). Ero kolme vuotta aiempaan tarinaan on hämmentävä: professori Tuhatkauno (Félix Fernández) saa sinisen appelsiinin ystävältään professori Zalamealta (Ángel Álvarez) ja kertoo sensaatiomaisen keksinnön merkitsevän maailman ravinto-ongelmien ratkaisua. Oikeastaan alun keskustelu tieteen merkityksestä on elokuvan harvoja kiinnostavia teemoja: Tintti ja siniset appelsiinit kuvastaa 1960-luvun alun uskoa tieteen voimaan ja kykyyn muokata ihmiskunnan tulevaisuutta. Tähän kiinnostavuus päättyykin. Elokuvan loppu on harhailua Francon ajan ankeassa Valenciassa. Kolme vuotta aiemmasta elokuvasta on jäljellä vain Tintin esittäjä Jean-Pierre Talbot. Kapteeni Haddockina näyttelee Jean Bouise, joka yrittää joka kohtauksessa tuoda mukaan slapstick-komediaa. Elokuvassa Tintti ja merirosvojen aarre roolia näytteli Georges Wilson huomattavasti vakuuttavammin. Todennäköistä on, että Tintti ja siniset appelsiinit osoittautui siinä määrin heikoksi, ettei jatkoa kannattanut enää harkita. Mitähän Hergé ajatteli tästä kaikesta?