Naapurini Totoro (1988)

Näin Hayao Miyazakin animaation Naapurini Totoro (Tonari no Totoro, 1988) ensimmisen kerran vuonna 1995, kun TV1 esitti sen nimellä Näkymätön ystävä. Huhut kertoivat, että Miyazakin piiroselokuvat keräsivät Japanissa miljoonayleisöjä. Vähän aiemmin tv oli ehtinyt jo näyttää Miyazakin tuoreemman elokuvan Punainen sika (Porco rosso / Kurenai no buta, 1992). Näistä esityksistä alkoi Miyazakin voittokulku myös Suomessa. Näkymätön ystävä pyöri videonauhurissa lukemattonmia kertoja, ja kun kuusivuotias tyttäreni näki sen ensimmäisen kerran, hän purskahti itkuun lopputekstien aikana. Itku on lähellä aikuisellakin. Loppu on pakahduttava: pikku-Mei on kadonnut ja isosisko Satsuki yrittää epätoivoisesti löytää hänet. Mei on lähtenyt etsimään sairaalaa, ilahduttaakseen äitiä, joka on pitkään ollut poissa kotoa. Onneksi turvallinen Totoro saapuu apuun ja kissabussi löytää Mein.