Hairspray (2007)

Hairspray on alun perin John Watersin vuonna 1988 ohjaama komedia, joka saavutti kulttimaineen. Sen pohjalta Marc Shaiman ja Scott Wittman tekivät samannimisen menestysmusikaalin, joka sai ensi-iltansa Seattlessa vuonna 2002. Sieltä teos lähti ensi Broadwaylle ja myöhemmin muualle maailmaan. Musikaalin lähtökohta oli elokuva, ja elokuvaksi se uudelleen päätyi, kun Adam Shankman ohjasi sen vuonna 2007. Voi väittää, ettei vuoden 2007 musikaalielokuva saavuta sitä särmää, joka Watersin elokuvalla aikanaan oli, mutta toisaalta... kyse on nimenomaan musikaalista, jonka tehtävä on vetäistä katsoja mukaansa alusta lähtien. 

Hairsprayn vahvuuksia on se, että ohjaaja Adam Shankman on myös koreografi. Hän on suunnitellut tanssikohtaukset, ja elokuva toimiikin hyvin jo ensimmäisessä kohtauksessa. Aloituslaulu ”Good Morning Baltimore” alkaa vauhdikkaasti ja introdusoi päähenkilön Tracy Turnbladin (Nikki Blonsky). Tuota pikaa katsoja tutustuu myös Tracyn äitiin Ednaan (John Travolta) ja isään Wilburiin (Christopher Walken). Paikallisen tv:n pop-ohjelma vetää Tracyä puoleensa, ja hän päätyy lopulta itsekin estradille.  

Hairspraytä katsoessa tulee mieleen Richard Dyerin artikkeli ”Entertainment and Utopia”. Dyer argumentoi viihteen eskapismia vastaan ja ehdotti, että myös viihteellä voi olla yhteiskunnallisia, utooppisia sisältöjä. Esimerkkinä hän analysoi musikaaleja, jotka esittivät yltäkylläisen, energisen maailman ja yhteisön, jossa ihmissuhteet olivat välittömiä ja intensiivisiä. Hairsprayn esittämä vuoden 1962 Baltimore näyttäytyy tällaisena maailmana: sen sosiaaliset jännitteet ratkeavat musikaalin energisyyden imussa, ja elokuvan lopussa etnisen segregaation välinen kuilu on hetkeksi ylitetty.