Schindlerin lista (Schindler’s List, 1993)

Steven Spielbergin Schindlerin lista (Schindler’s List, 1993) herätti valmistuessaan paljon keskustelua. Polemiikkiin vaikutti itse aihe, holokausti, jonka mittakaava ylittää käsityskyvyn ja jonka kuvaamisen vaikeudesta keskusteltiin paljon. Toisaalta keskusteluun vaikutti myös se, että aihepiiriä lähestyttiin Hollywoodin suuren mittaluokan tuotannon kautta, ja vielä siten, että ohjaajana oli tekijä, joka tunnettiin Kadonneen aarteen metsästäjien ja Tappajahain kaltaisista teoksista. Vuoden 2024 perspektiivistä voi sanoa, että Spielberg on ohjaajana monipuolinen, mutta vuonna 1993 tilanne näytti toiselta. Joka tapauksessa Spielberg itsekin epäili kykyjään vaikean aiheen toteuttajana, ja hän tarjosi aihetta muun muassa Roman Polanskille, joka kuitenkin kieltäytyi. Polanskihan toteutti myöhemmin oman elokuvansa Puolan juutalaisten kohtalosta, Pianistin (The Pianist, 2002).

Schindlerin lista perustuu australialaisen Thomas Keneallyn vuonna 1982 julkaisemaan romaaniin, jonka aiheena oli Oskar Schindlerin (1908–1974) toiminta juutalaisten pelastamiseksi. Alun perin aiheen tarjosi Keneallylle Poldek Pfefferberg, joka oli yksi niistä henkilöistä, jotka Schindlerin avustuksella pelastuivat. Pfefferberg lähestyi varhaisessa vaiheessa myös Spielbergiä ja ehdotti aihetta. Romaani- ja elokuvaprojekti nostivat Oskar Schindlerin toiminnan aivan uudella tavalla tietoisuuteen. Tarina on siinä mielessä kaunistelematon, ettei Schindleriä esitetä ihanteellisessa valossa: hän oli aluksi opportunisti, natsipuolueen jäsen, jonka tavoite oli taloudellisesti hyötyä sodasta. Lopulta hän kuitenkin havahtui siihen, mitä oli tapahtumassa, ja teki kaikkensa pelastaakseen tehtaansa 1200 työntekijää. Liam Neesonille Schidlerin rooli oli uran käännekohtia.

Schindlerin listassa huomio kiinnittyy mustavalkokuvaukseen. Se oli tiettävästi kuvaajana toimineen Janusz Kamińskin ehdotus ja toimii hienosti. Kuvat ovat tietoisen kontrastisia, vailla harmaan sävyjä. Värin pilkahduksia on vain vähän. Elokuvan loppukohtaus Jerusalemissa puhkeaa väreihin, kun vuonna 1993 elossa olleet Schindlerin-juutalaiset käyvät kunnioittamassa pelastajansa hautaa. Lopetus on kieltämättä koskettava, ja ainakin minuun vetoaa juuri tarinan palauttaminen niihin ihmisiin, jotka sodan kurimuksesta selviytyivät.