Sellaista tapahtuu Pariisissa (Heartbeat, 1946)

Katsoimme runsas vuosi sitten Henri Decoinin loistavan komedian Battement de cœur (1940), jonka voisi suomentaa Sydämen syke. Vasta nyt saimme katsottua elokuvan remake-version Sellaista tapahtuu Pariisissa (Heartbeat, 1946), joka valmistui Hollywoodissa ja josta välittyy sodanjälkeinen sympatia Ranskaa ja ranskalaisuutta kohtaan. Kun alkuperäisessä elokuvassa pääroolia esitti Danielle Darrieux, Hollywood-versiossa osaa tulkitsee Ginger Rogers, jota ei ehkä ensimmäisenä tule ajatelleeksi ranskattaren rooliin. Lähtökohta on joka tapauksessa sama kuin originaalissa: alkukohtauksessa ollaan Pariisissa taskuvarkaiden koulussa, jota johtaa ”taskuvarkauden professori” Aristide (Basil Rathbone). Alkuperäisessä Decoinin versiossa samassa roolissa nähtiin jyhkeä Saturnin Fabre. Sam Woodin käsissä elokuvan alku etenee jouhevasti, ja tarina syöksyy alamaailmasta suihkuseurapiireihin, joihin Arlette (Ginger Rogers) sujuvasti soluttautuu.

Sam Wood oli vuonna 1946 jo kokenut ohjaaja, ja hän oli parhaimmillaan vakavissa draamoissa. Komediakin sujuu, mutta tuntuu, että elokuvan tempo hidastuu loppua kohti, ja tarina menettää sitä screwball-henkisyyttä, joka oli Decoinin alkuperäisveriossa. Sellaista tapahtuu Pariisissa on kuitenkin kiinnostava jo sen nomadisuuden todistuskappaleena, johon toinen maailmansota monet elokuvantekijät ja näyttelijät pakotti. Elokuvan käsikirjoittaja Max Kolpé oli oikealta nimeltään Max Kolpenitzky (1905–1998). Königsbergiläinen kirjoittaja eli Itävallassa Anschlussiin asti, mutta vuonna 1938 hän joutui pakenemaan Pariisiin, jossa hän käsikirjoitti alkuperäisen elokuvan 1940. Vichyn Ranskasta hän pakeni Sveitsiin, kunnes palasi uudelleen Pariisiin sodan jälkeen ja oli lopulta käsikirjoittamassa Rossellinin elokuvaa Saksa vuonna nolla (Germania anno zero, 1948). Sellaista tapahtuu Pariisissa -elokuvan tuottajat Raymond ja Robert Hakim olivat puolestaan kotoisin Egyptistä. Ranskassa he tuottivat 1930-luvulla muun muassa Julien Duvivierin ja Marcel Carnén elokuvia, kunnes he emigroituivat sodan jaloista Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen he olivat tuottajina rakentamassa siltaa Yhdysvaltojen ja Ranskan välille rahoittamalla muun muassa Jean Renoir'n Etelän miestä (The Southerner, 1945). He tuottivat myös uusintafilmatisointeja ranskalaisista elokuvista, kuten Anatole Litvankin film noirin Pitkä yö (The Long Night, 1947), joka perustui Marcel Carnén Varjojen yöhön (Le Jour se lève, 1939). Kolmas kiinnostava nomadisuuden ilmentymä on näyttelijä Jean-Pierre Aumont, joka esiintyy Sellaista tapahtuu Pariisissa -elokuvan pääroolissa. Juutalaistaustainen Aumont sinnitteli Ranskassa vuoteen 1942, jolloin hän pakeni New Yorkiin. Hän teki MGM:lle muutaman elokuvan, muun muassa sota-aikaan liittyvän vankileirielokuvan Vapauden risti (The Cross of Lorraine, 1943), kunnes Aumont liittyi Vapaan Ranskan joukkoihin ja osallistui sotaan Pohjois-Afrikassa, Italiassa ja Ranskassa. Täältä hän palasi hetkeksi Hollywoodiin juuri Sellaista tapahtuu Pariisissa -elokuvaan!