Huijarisaarnaaja (Elmer Gantry, 1960)

Richard Brooksin käsikirjoittama ja ohjaama Huijarisaarnaaja (Elmer Gantry, 1960) oli Burt Lancasterin uran kohokohtia, jonka pääroolista hän sai Oscar-palkinnon. Lähtökohtana on nobelisti Sinclair Lewisin romaani Elmer Gantry, joka ilmestyi alun perin vuonna 1927 ja joka rohkeasti käsitteli uskontoa ja herätysliikkeitä. Brooksin tulkinta esittelee jouluaattoon sijoittuvassa avauskohtauksessa Elmerin, joka on kapakassa iltaa viettämässä. Hän asettuu auttamaan ravintolaan eksyviä kolehdinkerääjiä, heittäytyy saarnamieheksi ja vakuuttaa läsnäolijat. Jouluaattona ystävät kuitenkin kaikkoavat, ja helppoheikki Elmer Gantry paljastuu yksinäiseksi maankiertäjäksi, joka alun uskonnollisen latauksen vastapainoksi osoitetaan moraalisen rappion uhriksi. Jouluaattona hän soittaa äidilleen ja valehtelee häikäilemättömästi tulevansa seuraavana pääsiäisenä. Junassa Elmer matkustaa kulkureitten seurassa tavaravaunussa. Käännekohdaksi muodostuu osallistuminen mustien gospeljumalanpalvelukseen, jonka jälkeen hän saa myös hetkeksi töitä hyväntahtoisen pastorin (Rex Ingram) luota.

Elmer Gantrylle avautuu vähitellen, millainen elanto saarnamiehen roolissa voisi odottaa. Hän lyöttäytyy sisar Sharon Falconerin (Jean Simmons) kieruteen matkaan. Kun Sharon puhuu kansalle onnesta, Elmer maalaa esiin helvetin kauhistuksen ja vetoaa kuulijoiden synnintuntoon. Uskonnon kautta elokuvasta avautuu laajempi yhteiskunnallinen kuva. Huijarisaarnaaja on tutkielma demagogiasta, vaikuttamisen keinoista, mutta mukaan tulevat puheen lisäksi radio ja sanomalehdistö. Nämä kaikki liikuttavat ihmisten tunteita. Mukana seurannut journalisti Jeff Lefferts (Arhur Kennedy) kirjoittaa lopulta kriittisen kirjoituksen, josta sukeutuu traaginen vyyhti, romahdus paitsi Elmerille myös vilpittömälle Sharonille. Lopetus on armoton: Sharonin saarnatessa tapahtuu ihme, mutta äkkiä katastrofi tuhoaakin hänen koko tabernaakkelinsa.

Burt Lancasterin roolisuoritus on vakuuttava jo ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Lancasterin näyttelemiselle on toisinaan ominaista liikakin ylitsepursuavuus, mutta se istuu Elmer Gantryn kuvaan, sillä Elmerin teeskentely ja energisyys kulkevat jatkuvasti ylikierroksilla. Ne hetket, jolloin hän vakavoituu, ovat juuri tämän eksessiivisyyden vastakuvana sitäkin vaikuttavampia. Sanat katoavat lopun tuhon jälkeen, mutta vain hetkeksi. Mieleenpainuva on kohtaus, jossa Elmer argumentoi Raamatun sanoin Jeffin kirjoitusta vastaan. Dialogissa vilahtavat H. L. Mencken, Sinclair Lewis ja muut ”ateistit”. Itse asiassa Lewisin alkuperäisromaanissakin kirjailija viittaa itseensä, mutta ei tässä kohtauksessa. Alkuperäisromaani oli puolestaan omistettu H. L. Menckenille, jonka nimi on näin saatu mukaan myös elokuvan vuoropuheluun.