1. toukokuuta 2020

Juna (The Train, 1964)

Saimme äkillisen kohtauksen: tänään on katsottava jokin seikkailullinen Burt Lancaster -elokuva. Valitsimme John Frankenheimerin ohjauksen Juna (The Train, 1964), jossa Lancaster esittää ranskalaista Labichea, rautatietarkastajaa ja vastarintaliikkeen aktiivia. Uransa aikana Lancaster esitti sujuvasti italialaista aristokraattia (Viscontin Tiikerikissa ja Bertoluccin 1900),  mutta kieltämättä kesti hetken aikaa tottua ajatukseen, että Lancaster voisi olla ranskalainen... Varsinkin kun Junassa esiintyvät sellaiset ranskalaisen elokuvan symbolit kuin Michel Simon ja Jeanne Moreau. Mutta vakuuttava hän lopulta on. Sodasta oli elokuvan valmistumisen aikaan kulunut vain kaksi vuosikymmentä. Lancasterillä oli omakohtaista kokemusta rintamalta, sillä hän oli palvellut Yhdysvaltain maavoimissa.

Juna sijoittuu miehitettyyn Ranskaan. Asetelma tuo mieleen René Clémentin klassikkoelokuvan Taistelu rautateistä (La bataille du rail, 1946), joka välittömästi sodan jälkeen kuvasi rautatieläisten ja vastarintaliikkeen läheisiä suhteita. Clément kuvasi taistelijoita kollektiivina, eikä elokuvasta noussut esiin sankareita. Frankenheimerin tulkinta edustaa aivan toisenlaista lähestymistapaa ja näkökulmaa. Juna keskityy voimakkaasti Labichen persoonaan, vaikka elokuva korostaakin, että menestyksekäs operaatio saksalaisia vastaan onnistui vain kollektiivisen yhteistyön ansiosta. Frankenheimerin kerrontatyylissä ei vain ole sijaa niille nimettömille vastarintaliikkeen työmyyrille, jotka mahdollistivat sankariteon. Itse elokuva kuvaa miehittäjien pyrkimystä viedä Ranskan taideaarteita Saksaan vain hieman ennen liittoutuneiden saapumista. Pohjana on tositapahtuma, mutta todellisuudessa juna ei päässyt kovinkaan kauas Pariisista.

Alun perin Junan ohjaajan piti olla Arthur Penn, mutta kolmen kuvauspäivän jälkeen tuottaja vaihtoi ohjaajaksi John Frankenheimerin. On oikeastaan hämmästyttävää, miten hän on näin nopealla aikataululla onnistunut toteuttamaan itsenä näköisen elokuvan: Frankenheimerin ohjaukset ovat viileän toiminnallisia, ja sitä on myös Juna.

2 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Kerran olen nähnyt tämän televiisiosta. Jäi mieleen papa Boule ja hänen sabotaasinsa kolikolla. Muistelen että olisi ihan jäpäkkä elokuva. Vähän samantyyppista aihetta on Tarkoin vartioiduissa junissa, vaikkakin tyylilaji on siinä toinen.

Yritin muistella mikä voisi olla Lancasterin paras elokuva. Ei oikein tullut mieleen Tiikerikissaa parempaa. Tosin muistan tv:stä joskus nähneeni sellaisen elokuvan kuin Separate Tables. Se ainakin silloin vuosia sitten teki jonkinmoisen vaikutuksen.

hannusalmi kirjoitti...

Tiikerikissa on hieno. Lancaster-elokuvista tulee mieleen myös Richard Brooksin ohjaama Huijarisaarnaaja (Elmer Gantry, 1960). Se on katseluvuorossa kohta!