Juri Tšuljukinin romanttinen komedia
Taigan tyttö (Девчата, 1962) on katsottavissa Youtubessa, jossa monet muutkin Mosfilmin elokuvat ovat avoimesti tarjolla.
Taigan tyttö lukeutuu venäläisiin nostalgiaklassikoihin, ja se oli myös Nadezhda Rumjantsevan (1930–2008) läpimurtorooli. Rumjantseva palkittiin Mar del Platan elokuvajuhlilla parhaasta naispääroolista. Suomalaisittain kiinnostavaa
Taigan tytössä on se, että kyse on itse asiassa tukkilaiselokuvasta. Rumjantseva esittää nuorta Tosjaa, joka pestataan keittäjäksi tukkilaissavottaan lumisten erämaiden keskelle. Suomalaiseen elokuvaan verrattuna kuva metsätyöstä on kuin toisesta maailmasta. Aloituskohtauksessa Tosja saapuu keittäjien yhteismajaan, joka on täpötäynnä ruokaa, Kananmuniakin on pinottu suureksi keoksi keittiön pöydälle. Runsaiden ruokavarojen lisäksi utooppisuutta on siinä tavassa, jolla elokuva idealisoi yhteisöä ja sen raskasta ruumiillista työtä.
Taigan tyttö on visuaalisena kokonaisuutena hämmästyttävää – ja hämmentävää – katsottavaa. Mosfilmin studioilla kuvatut sisäkuvat kylpevät tasaisessa valossa, eikä elokuva edes tavoittele hämyisten mökkien tunnelmaa. Lumisten metsien ilmeessä on aavistus aitoutta, mutta pääosin ulkotilat ovat lavastettuja ja pakkasen ikkunoihin tekemät kirjailut taiteilijan työtä. Alun perin elokuvan ulkokuvaukset oli tarkoitus tehdä aidoilla paikoilla Ural-vuoristossa, mutta 30 pakkanen esti muutaman kohtauksen jälkeen työskentelyn. Hämmentävää kyllä, suuri osa talvikohtauksista purkitettiin Jaltalla, elokuisessa helteessä. Ympäristön fantastisuus kääntyy lopulta elokuvan voitoksi: talvi on epätodellinen kuvajainen. Suomessa
Taigan tyttö sai myönteiset arviot maaliskuussa 1963.
Uuden Suomen kriitikko Heikki Eteläpää kirjotti: ”Pohjoiseen tukkisavottaan keittäjäksi saapuvan pikku Tosjan (Rumjantseva) terhakassa olemuksessa on samaa ympäristöänsä onnellistuttavaa elämänmyönteisyyden tehoa kuin Pollyannassa, Fröken Solstickassa ja Hilja Valtosen neuvokkaissa sankarittarissa (...) Tässä elokuvassa on raikkautta ja huumoria, joskaan ei varsinaista omintakeisuutta, sen parissa todella viihtyy.”
Suomessa Tuula-Anneli Rantanen levytti muuten kappaleen ”Taigan tyttö” vuonna 1962. En pystynyt varmistamaan, liittyykö tämä jotenkin elokuvaan. Suomessa Tšuljukinin komedia nähtiin vasta maaliskuussa 1963.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti