Niin tapahtui Pariisissa (1942)

Olemme pidemmän ajan kuluessa katselleet Jules Dassinin (1911–2008) elokuvia, tosin nyt oli vuorossa vasta sarjan seitsemäs elokuva. Ohjaajan uransa Dassin aloitti toisen maailmansodan aikana elokuvilla Nazi Agent (1942) ja The Affairs of Martha (1942), joita en ole nähnyt. Nyt TCM esitti Dassinin kolmannen pitkän elokuvan Niin tapahtui Pariisissa (Reunion in France, 1942). Tuntuu, että juuri vuonna 1942 Hollywood osallistui voimakkaasti sotatapahtumiin: Pearl Harbourin hyökkäykseen asti tuotantoyhtiöt olivat pidättyväisiä, mutta sen jälkeen ajankohtaisia sotaponnisteluja käsiteltiin ahkerasti. Osa vuoden 1942 sadosta osoittautui klassikoiksi, kuten Michael Curtizin ohjaus Casablanca. Jules Dassinin Niin tapahtui Pariisissa edustaa sarjan vähemmän tunnettua puolta.

MGM:n tuottama Niin tapahtui Pariisissa pohjautui juurevasti Euroopasta Hollywoodiin muuttaneiden emigranttien näkemyksiin. Tarinan idea oli unkarilaissyntyisen Leslie Bush-Feketen, ja käsikirjoittajatiimiin kuului muun muassa tšekkiläinen Jan Lustig. Tämän juurevuuden MGM on kuitenkin onnistunut kätkemään hämmästyttävillä näyttelijävalinnoilla. Yhtiöllä olisi ollut käytettävissään esimerkiksi Hedy Lamarr, mutta päärooliin, ranskalaiseksi Michele de la Becqueksi, valikoitui Joan Crawford, joka kolme vuotta myöhemmin säväytti Curtizin melodraamassa Mildred Pierce – amerikkalainen nainen (Mildred Pierce, 1945). Michelen rakastettua tehtailija Robert Cortot’ta puolestaan näyttelee Philip Dorn, joka oli alkujaan hollantilainen Hein van der Niet. Dorn puhuu elokuvassa murtaen, Crawford sujuvaa amerikanenglantia, mutta fiktiivisessä maailmassa molemmat ovat pariisilaisia. Tähän yhtälöön saapuu vielä RAF:n lentäjä Pat Talbot (John Wayne), ja kolmiodraama on valmis. Näytteljäkavalkadiin voisi vielä lisätä John Carradinen Gestapon upseerina!

Vaikka Niin tapahtui Pariisissa vaikuttaa standardinomaiselta, eikä Dassinilla varmaankaan ole ollut montaakaan valttikorttia käyttössään uraansa aloittelevana ohjaajana, muutamia hienoja välähdyksiä elokuvasta löytyy. Kun alussa Michele ja Robert saapuvat rautatieasemalle, yhtäkkiä studion valot pimenevät ja kamera tilttaa ylöspäin. Realismin illuusio rikkoutuu hätkähdyttävästi. Toinen samanlainen kohta löytyy vähän myöhempää, kun saksalaiset ovat vallanenet Pariisin, ja natsit ovat kerääntyneet pöydän ympärille. Taas valaistus pimenee, kun natsien kädet kohoavat kohti tervehdystä... Niin tapahtui Pariisissa vankistuu loppua kohti. Michele auttaa Patin pakoon, mutta palaa auttamaan Robertia kuultuaan, että tämä on vastarintaliikkeen avainhahmo. Curtizin Casablanca oli saanut ensi-iltansa 26. marraskuuta 1942, ja sen lopussa rakastavaiset luopuvat onnestaan sodan päämäärien vuoksi. Niin tapahtui Pariisissa valmistui kuukautta myöhemmin 25. joulukuuta, ja myös tässä taistelu saksalaisia vastaan perii voiton.